Helsinkiläistä lähiruokaa

Olin aiemmin lueskellut Helsingin Sanomista kuinka kaupunginosien nimillä myydään nyt ruokaa. Artikkelissa mainittiin mm. kaupunginosien mukaan nimettyjä juustoja valmistava Helsingin Meijeriliike, joka oli entuudestaan jo tuttu. Jutussa mainittiin myös Helsingin Makkaratehdas, jonka tuotteita päätin heti katsella tarkemmin netistä. Chili dogin tekeminen itse kun on ollut työn alla jo jonkin aikaa ja siihen olen sopivaa nakkia etsiskellyt. Tehtaan Yönakki vaikutti hyvältä tähän tarkoitukseen.

Tuolta ruokakaupasta bongasinkin sitten heti Helsingin Makkaratehtaan tuotteet. Yönakin lisäksi tarjolla oli ainakin currywurstia. Sattumalta kaupassa oli paikalla myös makkaratehtaan esittelijä, joka maistatti yönakkia lihapiirakan välissä. Valmiita hodareitakin oli näillä nakeilla jo myynnissä, mutta minä tykkään tehdä itse. Kokeilin ensialkuun syödä Yönakkia ihan vaan perunamuusin kanssa ja hyvää oli.

Toinen uutuusbongaus tapahtui kylmähyllyssä, josta löytyi Helsingin Meijeriliikkeen jogurtteja. Enpäs ollut näistä tuotteista vielä kuullutkaan. Tarjolla oli maustamatonta, tyrniä ja puolukkaa. Otimme testiin maustamatonta ja puolukkaa. Maustamaton oli erinomaisen hyvää oli tuoreen mangon kanssa syötynä. Eikä ollut lisäaineita mukana. Puolukkajogurttia kokeilin granolan kanssa ja hyvää oli sekin. Ei lainkaan liian makeaa.

Vltavan gulassi

Alkuviikosta sähköpostilaatikkoon kolahti S-Ryhmän ravintoloiden tarjouskirje, josta sai klikattua itselleen kaksi yhden hinnalla -settejä eri ravintoloihin. Tsekkiläinen ravintola Vltava tarjoili häränlihagulassia pekoni-perunaknöödeleillä tällaisella tarjouksella. Mahdotonhan siitä oli kieltäytyä.

Aikoinaan Prahassa käydessä gulassista ja knöödeleistä innostuin ja olen niitä yrittänyt itsekin tehdä. Gulassin suhteen onnistumisen aste on ollut kohtalainen, mutta knöödelit ovat osoittautuneet vähän haastaviksi. Hyviä ohjeita ei oikein meinaa löytyä tai sitten eivät vain taidot riitä. Suomessa en ole missään ravintolassa tätä ennen listalta knöödeleitä bongannut.

Nämä Vltavan knöödelit siis olivat perunaknöödeleitä, kun taas ne Prahassa syömäni olivat aina leipäknöödeleitä. Leipäknöödeli on pehmeä ja se imee kastikkeen tehokkaasti itseensä. Siksi se sopiikin hyvin reilusti kastiketta sisältävän gulassiannoksen kanssa.

Vltavan gulassin tunnisti heti tuoksusta ehdaksi tavaraksi. Liha oli mureaa ja kastikkeessa oli oikeat maut. Perunaknöödelit osoittautuivat tosiaankin erilaisiksi kuin leipäknöödelit. Nämä olivat tuhdimpia, eivätkä soveltuneet kastikkeen moppaamiseen ollenkaan yhtä hyvin kuin leipämallit. Maukkaita nämäkin tosin olivat, joskaan en löytänyt sitä pekonia sieltä mausta.

Ruoalle oli juomasuositus sekä viini- että olutpuolelta. Olutsuosituksena ollut talon tumma olut kelpasi minulle. Se oli hyvin tyypillistä tsekkiläistä makeahkoa tummaa olutta, joka kävi kyllä ruoan kanssa hyvin. Viinisuosituksen shiraz oli Etelä-Afrikasta kotoisin. Tsekkilässäkin viinejä tuotetaan, mutta pikaisten kokeilujen perusteella ne ovat aika kehnoja. Olutta ne kai siellä paikallisetkin juovat, joten se näiden ruokien kanssa parhaiten sopii.

Ei siis vieläkään löytynyt Suomesta kunnon knöödeliä (siis semmoista kuin muistan Prahassa syöneeni). Vaan lähelle jo päästiin. Olisin laittanut tähän vielä alle ruokakuvan Prahasta, mutta en onnistunut semmoista löytämään. Ai että, kun oli namia gulassi siellä. Ja olut oli myös.

Kermainen tattikeitto

Kun kerran herkkutatteja onnistuin kaupasta ostamaan, niin pakkohan niistä on jotain herkkua tehdä. Tämmöisen ohjeen kiikutti töistä kotiin parempi puolisko. Oli Talo & Koti-lehden numerosta 9/2014. Muuten menin ihan ohjeen mukaan, mutta tatit paistelin aiemmalla kokemuksella tavalla, joka hieman poikkesi ohjeen tavasta.

400 g tatteja
15 cm pala purjoa
2 rkl voita
2 rkl öljyä
2 rkl vehnäjauhoja
6 dl kasvislientä
2 tl soijakastiketta
2 1/2 dl kermaa
pari timjaminoksaa

Puhdista ja leikkaa tatit pieniksi paloiksi. Sulata voi pannulla ja anna sen hieman ruskistua. Varmista, että pannu on kunnolla kuuma. Ruskista sitten tatinpalat pienissä erissä niin, että enin neste saa rauhassa haihtua. Pannun kuumuus varmistaa, että neste haihtuu, eikä jää pannulle lillumaan.

Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota hetki purjoa. Lisää tatit ja vehnäjauhot ja sekoittele hetken aikaa. Lisää liemi ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi kerma, soijakastike ja silputtu timjami.

Tämä oli tosi hyvää. Toivottavasti onnistun hankkimaan lisää tatteja. Risottoakin voisi niistä vielä tehdä. Kuivatut sienetkin on kivoja, mutta tuore on aina tuore.

Birgittan burgerit

Sieltä ja täältä sekä mm. Avaruusaseman blogista on kuulunut kauniita sanoja Birgitta Hernesaaren burgereista. Tämä Helsingin Hernesaaressa sijaitseva pieni kesäinen ruokapaikka oli nyt sitten kohteena eilen työpäivän jälkeen. Vielä ei ollut kovin täyttä puoli viiden aikaan, mutta poistuessamme sitäkin enemmän. Keli näin syyskuun alun viikonlopun korvalla oli lähes kesäinen, lämpötila oli 20 asteen tienoilla, joskin tuuli kävi kylmänä mereltä. Ulkopöydissä oli tuulista ja viileää.

Birgitta sijaitsee hienon merimaiseman äärellä. Paikka on hauska kyhäelmä puuta ja lasia. Ulkopuolen puupinnat on poltettu mustiksi. Kuulemma aukioloa riittää syyskuun loppuun. Sen jälkeen parhaimmillaankin puoliavoimessa tilassa syöminen olisikin varmasti ikävää.

Listalla oli perjantai-iltapäivällä tarjolla paikan perusburgeri sekä lohiannos. Kalaa emme katselleen tarkemmin, koska olimme tulleet burgerille. Burgerin kaveriksi tuli mainioita perunoita ja majoneesia. Lisukkeet toimivan erinomaisesti.

Itse burgeria tutkailin hyvin kriittisesti. Aidolla hiiligrillillä valmistettu pihvi oli erinomaisen maukas. Pikkuisen turhan kypsäksi se oli ehtinyt, joskaan ei vielä kuivaksi asti. Tästä pieni miinus annettakoon. Juustona oli semmoinen oranssinvärinen peruscheddar, joka ei oikein maistu miltään. Tästä toinen pienehkö miinus.

Sämpylä oli ulkopinnaltaan vähän kova burgerisämpyläksi, mutta sisältä sopivan pullamainen ja maukas. Burgeri oli käsin syötäväksi turhan korkea, mikä tuntuu Suomessa olevan tapana parempien burgereiden keskuudessa. Yleisesti Birgittan burgeri oli ehdottomasti yksi parhaita Suomessa syömiäni. Ei ehkä kuitenkaan ihan Roslundin burgerin veroinen.

Nopsa omenapiirakka

Keväällä istutin omenapuun ja nyt jo tuli satoa. Kyllähän se nätisti kukki heti alkuun, mutta en uskonut valmiita omenia vielä ekana vuonna tulevan. Näin vain kävi että 18 omenaa saimme poimia.

Piirakkahan siinä sitten piti leipoa. Paremman puutteessa googlasin tämmöisen ohjeen Ennenvanhasta. Lopputulos oli maukas ja prosessi helppo.

150 g pehmeää voita
1 1/2 dl sokeria
2 munaa
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl maitoa
2-6 omenaa (koosta riippuen)
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja sekoita. Lisää sitten keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe kolmessa erässä. Lopuksi lisää vielä maito ja sekoita hyvin.

Voitele pyöreä piirakkavuoka. Levitä taikina vuokaan. Painele omenalohkot taikinan päälle. Ripottele pinnalle kaneli ja vaniljasokeri. Paista 175-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.

Tässä vielä kuva tuosta hurjan suuresta omenapuusta, josta tämän piirakan omenat tulivat. Ihme, että mokoma on vielä pystyssä satoa kannateltuaan. Ensi vuonna odottelen sitten jo piirakan lisäksi omenoita yhden hillopurkillisen tarpeiksi.

Täydellinen burgerisämpylä, osa 1

Millainen onkaan hyvä burgeri? No, ensinnäkin pihvin pitää olla valmistettu laadukkaasta lihasta, joka on jauhettu ihan siinä lähiaikoina. Pihviä ei missään nimessä saa mennä paistamaan läpikypsäksi. Sämpylän pitää olla pehmeä ja mehukas. Parhaissa burgereissa sämpyläkin on todella rasvaisen tuntuinen. Kuiva korppu ei käy. Näiden lisäksi kaikki muut ovat sitten makuasioita. Periaatteessa hyvä pihvi ja hyvä sämpylä ovat kelvollinen burgeri ihan kaksistaankin.

Suomestakin saa ihan kelvollisia burgereita. Valitettavasti en vain voi sanoa saaneeni sekä pihvin että sämpylän osalta onnistunutta vielä missään kotomaan rajojen sisällä. Joko pihvi on ohut lätty tai sitten sämpylä on kuiva ja rapsakka.

Olen mielestäni oppinut jo valmistamaan burgerin pihvin sillä tavoin, että olen siihen itse tyytyväinen. Pääsen siis jo riittävän lähelle omaa täydellisen burgerin määritelmääni pihvin osalta. Vaan se sämpylä on vielä jäänyt hyvin kauas tästä. Käyttökelpoinen resepti on minulla täällä blogissakin. Vaan ei tuolla ohjeella mitään täydellistä sämpylää synny.

USA:ssa taas kesällä käytyäni yritin keskittyä tällä kertaa tähän sämpyläongelmaan. Havaitsin, että parhaissa hampurilaisissa on sämpylänä joko briossi tai perunasämpylä. Molemmista löytyy onneksi hyviä ohjeita nimenomaan burgerikäyttöön tarkoitettuina.

Aloitin kokeiluni perunasämpylöistä. Ensimmäinen yritys ei kuitenkaan tuottanut toivottua tulosta. On siis syytä harjoitella lisää. Sitten kokeilin briossia. Tämäkään ei heti onnistunut, mutta onneksi heti ymmärsin missä oli vika ja miten tilaneen voi korjata. Toisella kerralla onnistuin paljon paremmin. Ohjeen nappasin Pikku murusia-blogista.

Briossisämpylöiden tekeminen oli varsin aikaavievää. Onneksi aloitin edellisenä päivänä. Kohotusjaksot oli helppo ajoittaa tapahtuvaksi ensin yön aikana ja sitten aamupäivällä, jolloin sitten iltapäivällä sämpylät olivat valmiita sopivasti grillin lämmityksen aikaan. Tein puolikkaan taikinan ja leivoin siitä neljä sämpylää. Tämä oli liioittelua, sämpylöitä olisi pitänyt leipoa kuusi, sillä nuo neljä olivat aivan tolkuttoman kokoisia. Kuten ylimpänä näkyvästä kuvasta näkee, hukkuivat burgerin täytteet totaalisesti sämpylän sisälle. Päivittänen muutenkin kelvollisemmat kuvat seuraavan leivonnan yhteydessä.

500 g vehnäjauhoja
50 g sokeria
15 g tuorehiivaa
5 isoa kananmunaa huoneenlämpöisenä
50 g maitoa
14 g merisuolaa
250 g voita hieman pehmenneenä
kananmuna voiteluun

Mittaa jauhot, sokeri, hiiva, munat ja maito yleiskoneen kulhoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi muutaman minuutin ajan. Anna levätä 10 minuuttia. Lisää suola ja sekoita pienellä nopeudella noin 8 minuuttia. Tarkoitus on saada taikinaan hyvä sitko. Sekoita edelleen pienellä nopeudella ja lisää voi vähän kerrallaan. Lisää nopeutta ja jatka kunnes taikina on tasaisen sileää.

Kääri taikina kelmuun ja anna levätä kylmässä vähintään neljä tuntia. Itse annoin taikinan odotella yön yli. Leivo sämpylöiksi ja kohota huoneenlämmössä noin neljä tuntia. Voitele sämpylät ja paista 175-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kenties toinen nostatus olisi saanut olla vieläkin pidempi, koska sämpylät vähäsen räjähtivät paistamisen aikana. Tämä oli kuitenkin onneksi vain kosmeettinen haitta. Maun ja rakenteen suhteen sämpylöissä ei ollut mitään valittamista. Rakenne oli todella mehevä ja pehmeä.

Hodarit Stockan kulmalla

Muutaman päivän ajan Helsingin Stockmannin nurkalla parkissa olleita StreetGastron kärryjä ehdimme melkeinpä viimeisellä mahdollisella hetkellä käydä ihmettelemässä viime lauantaina. Erityisesti chili dog houkutteli paikalle käymään, sellaisia kun tuli kesälomareissulla maisteltua rapakon takana.

Aamupäivällä keli oli niin kurja, että näytti vähän epävarmalta koko ruokailu, mutta onneksi pieni kuiva jakso sattui juuri sopivasti kohdalle iltapäivällä. Jonoakaan ei saapuessamme ollut juuri nimeksikään.

Chili dog ei nyt ihan vastannut omaa käsitystäni aiheesta. Itse leipä oli superhyvä, eikä lisukkeissakaan ollut valittamista, mutta se chili loisti poissaolollaan. Se chili kun yleensä on jauhelihakastiketta.

Kuuman koiran lisäksi kokeilimme nyhtöpossuleipää. Se oli hodaria isompi syötävä ja myös muutoin mielestämme parempi. Tykkäsin kovasti.