Ad hoc-salaatti

Iltapalaksi teki mieli salaattia, joten suoritin satunnaisotannan jääkaapista. Leikkelin ja kuutioin ja huuhtelin ja revin ja laitoin kippoon. Tämmöinen oli lopputulos.

2 puskaa jääsalaattia
1 puska rucolaa
2 grillattua kanan rintaleikettä kuutioituna
1 avokado kuutioituna
puolikas hunajameloni kuutioituna
puolikas kurkku kuutioituna
rasia kirsikkatomaatteja
kourallinen kurpitsansiemeniä
kourallinen paahdettuja pinjansiemeniä

Päälle sitten vielä vähän mustapippuria ja loraus oliiviöljyä. Jep. Valmista tuli.

Saanko esitellä: Zappa pomodoro, tomaattikeitto

Tomaatti näkyi olevan kesä-heinäkuun ruokahaasteen aiheena. Mutta hei, minähän pidän tomaatista! Semmoisista kypsän punaisista makoisista tomaateista. Ihan jopa niin paljon, että olen yrittänyt moisia itsekin kasvattaa, vaikka viljelyalaa ei olekaan kuin pieni nurkkaus parvekkeella.

Höh, tulipas ruma soppa.

Elikkäs sitten vain miettimään sopivaa ohjetta. Pidän kovasti italialaisesta tomaattikeitosta pappa pomodorosta. Siitä se ajatus sitten lähti. Koska kotona sattui olemaan Hakaniemen torilta ostettuja hyvin kypsiä tomaatteja sekä anopilta saatua raparperia, lähdin näitä yhdessä keittelemään. Tässä tulos. Koska alkuperäistä keittoa pikkuisen jazzahtavampi yhdistelmä syntyi tästä, tuli nimikin sen mukaan.

Ohje syntyi ihan täysin siinä keittoa hämmennellessä, joten en uskalla tästä ketään ulkopuolista mennä syyttämään.

500 g kypsiä tomaatteja
100 g raparperia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 viipaletta ruisleipää
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 rkl sokeria
2 dl vettä
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl kreikkalaista jogurttia

Lohko tomaatit ja poista kannat. Kuori raparperit ja leikkaa paloiksi. Kuutioi sipuli ja valkosipulin kynnet samoin kuin leipäviipaleet. Laita kaikki ainekset paitsi jogurtti kattilaan ja keitä noin puolisen tuntia. Lisää jogurtti ja sekoita hyvin. Syö.

Matkavalmisteluja

Kesäloma alkoi ja matka siintää välittömässä lähitulevaisuudessa. Päätin hakea pientä tuntumaa New Yorkin tunnelmaan poimimalla Alkosta Brooklyn Breweryn tuotantoa olevaa olutta Brooklyn Local 2. Kyseessä on tumma belgialaistyylinen ale-olut, jossa on alkoholia 9 tilavuusprosentin verran. Olut on sameaa johtuen siitä, että se on läpikäynyt toisen käymisensä pullossaan. Pullokoko on 0,75 litraa ja pullo on suljettu samppanjakorkilla. Ei näitä ihan hirveän montaa tarvi meikäläisen illassa juoda, jos aikoo omin jaloin vielä matkata.

Noh, todettakoon, etten ole mikään oluiden asiantuntija. Belgialaistyyliseksi tämän olisin kyllä osannut todeta. Maku oli vähän mäkkityyppisesti kohtalaisen harmiton. Näin vahva olut ei täysin mauton voi olla, mutta vähäsen vahvempaa humalointia olisin voinut toivoa. Näin jälkikäteen arvioisin, että jos tuttu Alkon myyjä olisi ollut paikalla, olisi hän varmasti estänyt minua ostamasta tätä olutta. Siltikin ihan kiva oli tätä kokeilla. Kyllä tämä nyt Budweiserin voittaa.

Kotona oli jäljellä muutamia ylijäämäbaageleita, jotka täytin tuorejuustolla, savulohella ja punasipulilla. Tämmöisen evään kanssa olut toimi ihan hyvin. Melkein voisin jopa suositella ruokajuomaksi. Paikan päällä New Yorkissa täytynee sitten tutustua Brooklyn Breweryn valikoimiin laajemminkin. Niitä voisi vaikkapa hankkia hotellihuonetissuttelutarkoitukseen.

Mansikkatorttu punaviinisiirapilla

Postiluukusta oli viimeisen työpäivän aikana kolahtanut uusi Glorian Ruoka & viini-lehti. Siinä oli tämmöinen kakkuohje, jota ei voinut mitenkään olla kokeilematta. Ihan yhtä kaunista en saanut aikaiseksi kuin lehden väki, mutta maussa ei ollut moittimista. Vaimoke tosin kommentoi, että vähempikin sitruunaisuus olisi riittänyt. Minä pidin tuosta sitruunan happamuuden makeutta taittavasta efektistä. Jos kuitenkin olet vähemmän sitruunan ystävä, voit varmaankin jättää sitruunan kuoren pois ja ehkä korvata sitruunamehun vaikkapa tilkalla tuota mansikoiden marinointilientä.

pohja
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1 1/4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 dl mantelijauhetta
1 tl leivinjauhetta
75 g voita
3 rkl kuohukermaa

valkosuklaatäyte
500 g mansikoita
1 1/2 dl punaviiniä (suositellaan merlot, grenache tai syrah-rypäleistä valmistettua)
200 g valkosuklaata
2 liivatelehteä
3 rkl sitruunamehua
3 1/2 dl kuohukermaa
2 tl luomusitruunan raastettua kuorta
1/2 dl sokeria
200 g maustamatonta tuorejuustoa

punaviinisiirappi
1 1/2 dl punaviiniä marinointiliemestä
3/4 dl hillosokeria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Voitele ja jauhota irtopohjavuoka. Ohjeessa suositeltiin halkaisijaltaan 24 cm vuokaa, mutta minä käytin 20 cm vuokaa. Pohjataikinaa ei tällöin tarvita ihan yhtä paljon ja kakusta tulee korkeampi. Itse asiassa 20 cm vuokaan riittää puolet ohjeen taikinamäärästä. Täyte mahtui juuri ja juuri.

Erottele keltuaiset ja valkuaiset. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Vatkaa myös keltuaiset sokerin kanssa toisessa kulhossa vaahdoksi.

Yhdistä jauhot, mantelihauhe ja leivinjauhe keskenään. Sulata voi. Sekoita kuiva-aineet, voi ja kerma ketuaisvaahtoon. Kääntele valkuaisvaahto varovasti joukkoon. Kaada taikina vuokaan. Paista uunin alatasossa noin 25 minuuttia. Älä paista liikaa, ettei pohja kuivu.

Viipaloi mansikat. Kaada viini joukkoon ja jätä maustumaan lopun täytteen valmistuksen ajaksi.

Irrota kakku vuoasta jäähtymään. Pese ja kuivaa vuoka.

Paloittele suklaa ja sulata se varovasti vesihauteessa. Liota liivatelehdet väljään astiaan kylmään veteen ja anna pehmetä n. 5 minuuttia. Kuumenna sitruunamehu. Purista liivatteista vesi ja liuota liivatteet mehuun.

Vaahdota kerma ja mausta se sitruunankuorella ja maun mukaan sokerilla. Sekoita tuorejuusto, liivateseos ja valkosuklaa vaahtoon. Valuta mansikat, käytä marinointiliemi siirappiin.

Vuoraa vuoka 2 isolla tuorekelmupalalla siten, että kelmun päät roikkuvat reunojen yli. Tämä auttaa kakkua irtoamaan vuoasta. Laita kakkupohja vuokaan.

Ripottele mansikat kakkupohjalle. Kaada täyte mansikoiden päälle. Tasoita pinta ja peitä vuoka kelmulla. Nosta kakku jääkaappiin ja anna hyytyä vähintään 6 tuntia tai yön yli.

Valmista siirappi. Laita viini ja sokeri kattilaan. Anna porista keskilämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Huomioi, että seos jähmettyy hieman jäähtyessään. Anna siirapin jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

Valuta siirappia hyytyneen kakun pinnalle koristeraidoiksi ja pilkuiksi juuri ennen tarjoamista.

Rento ja rauhallinen sunnuntaiaamiainen kotona

Matkailun yksi ehdottomia hyviä puolia on valmis aamiainen. Hotellin pöperöillä pärjää pitkälle, mikä ainakin euroopassa onkin hyvä juttu, sillä lounasta on yleensä tarjolla vasta iltapäivän puolella. Tämän kesän matkallamme ei hotelliaamiaista ole luvassa, joten joudumme heti alkajaisiksi vääntäytymään johonkin lähikahvilaan sapuskaa hakemaan. Edellisen kesän kokemuksen mukaan tämäkään ei välttämättä ole huono vaihtoehto, mikäli hotellin lähistöltä löytyy riittävästi valinnanvaraa ja tällainen toiminta on myös paikallisten keskuudessa yleistä.

Joskus kotonakin on mukava vähän panostaa reilumpaan aamiaiskattaukseen. Yleensä tämä rajoittuu viikonloppuihin tai loma-aikaan, koska työaamuina tällaiseen luksukseen ei yksinkertaisesti aika riitä.

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa on tämmöinen kesäisen sunnuntain kotiaamiainen. Tarjolla on perussettiä, eli munakokkelia ja rapsakkaa pekonia, juustoja, croisantteja sekä ranskalaisella että italialaisella tavalla, mansikoita ja kirsikkatomaatteja, mysliä, hedelmiä ja kotitekoista leipää. Myös luonnonjogurtti kuului ohjelmaan, mutta se unohtui kuvasta. Siitä syntyi hyvä sekoitus myslin ja hedelmien kanssa. Niin, ja olihan tuossa pieni pullo samppanjaakin sekä italialaisia leikkeleitä. Kunpa olisikin joka aamu mahdollisuus tällaiseen.

Illallinen Sassossa, jälleen kerran

Käväisimme puolen vuoden tauon jälkeen ruokailemassa ravintola Sassossa, kun oli vähän juhlan aihetta. Aiemmin olemme aina istuskelleet salin reunalla. Tällä kertaa pöydäksi arpoutui keskellä salia sijaitseva pyöreä pöytä. Paikka oli hyvin meluisa, mikä haittasi sekä keskustelua pöydässä että tarjoilijan kanssa kommunikointia. Väkeä tuli ja meni ja pääasiassa ravintolassa oli kohtalaisen täyttä. Myös maamme tuore hallitus oli edustettuna.

Yleensä Sasson ruoka ja palvelu ovat saaneet hymyn huulille. Erityisesti Sasson risotot ovat olleet minulle mieleisiä. Nytkin valitsemani risotto milanese sydänsimpukoilla oli erittäin hyvää samoin kuin sille suositeltu viini.

Muutoinkin ruoka oli jälleen mainiota, mutta palvelussa ei päästy ihan samaan mutkattomuuteen kuin aiemmin. Tarjoilijamme oli ehkä pari pykälää liian varovainen. Ajoittain joitain ruokia tuonut ja jälkiruokatilauksemme vastaanottanut tarjoilija oli enemmän sitä tuttua Sassoa.

Toinen pieni moite tulee pääruoalle suositellusta viinistä. Pääruokana söimme molemmat naudan marmorifilettä korvasienikastikkeella. Tarjoilija ehdotti viiniksi joko erästä Veneton alueelta kotoisin olevaa punaviiniä tai rosso di montalcinoa. Minulle Montalcino on selkeä heikko kohta, koska olen jo kymmenen vuotta sitten brunelloa ensimmäisen kerran Italiassa maistettuani liittynyt Montalcinon punaisten fanikerhoon. Olen myös käynyt kylässä ihan paikan päällä tutustumassa parinkin viinitilan toimintaan.

Valitsin siis rosson, joka jyräsi ruoan täysin alleen. Viini ehti viipyä lasissa varsin kauan, koska pääruoan aikaan ravintolaan oli tullut paljon väkeä ja keittiössä pukkasi kiirettä. Viini ehti siis ainakin hengitellä ihan tarpeeksi.

Jälkiruokaviinin kanssa meni sitten paremmin. Suositeltu laseittain myyty viini olikin päässyt loppumaan, joten tarjoilija toi korvaavaksi juomaksi hieman hintavampaa normaalisti vain pullottain myytävää viiniä. Tarjoilija myi viiniä kuitenkin lasillisen sen edullisemman viinin hinnalla, koska oli sitä jo ehtinyt suositella.

Viini oli täydellinen pari espressosemifreddolleni, joka muutoinkin oli erittäin hyvää. Parempi puolisko oli valinnut jälkiruoaksi suklaamoussekakkua ja vadelmajäätelöä, joista varsinkin jälkimmäinen oli superhyvää.

Varsin iloisina tälläkin kertaa poistuimme ravintolasta. Kello näytti jo reilusti yli kymmentä illalla ja keli oli juuri sitä mitä Suomen kesä voi kauneimmillaan tarjota. Ei siis ollut pakkasta, eikä luntakaan satanut.

Kirsikkatomaatteja ja vähän muutakin pienviljelyä

Maaliskuussa alkoi tämän kesän kirsikkatomaattien kastavukseni, kuten aiemmin raportoinkin. Vähän myöhemmin laitoin itämään myös joidenkin yrttien siemeniä. Kaikille näille kävi tällä kertaa köpelösti. Siemenit itivät, mutta taimet kuolivat heti kohta pois.

Kirsikkatomaattien osalta otin uuden yrityksen pari viikkoa tapahtuneen jälkeen ja tällä kertaa yksi taimi selvisi niin pitkälle, että se on jo kasvanut yli metrin mittaiseksi ja kukkii kauniisti. Pari raakilettakin on ehtinyt ilmaantua. Yrttien kanssa on vasta nyt toinen yritys aluillaan.

Anoppilassa laitoin maahan jääkaapissa kylmäkäsittelemiäni valkosipulinkynsiä, jotka olivat peräisen vaimokkeen entiseltä työkaverilta. Ne on luomukasvatettu Helsingin Kumpulassa, eli tuossa ei niin kovin kaukana meiltä kotoa. Ne ovat ihan kivasti lähteneet kasvamaan, mitä nyt rusakko on käynyt vähän parin maanpäällistä kasvustoa lyhentämässä.

Valkosipulien lisäksi minulla kasvaa nyt anoppilan kasvimaalla maa-artisokkaa. Sen eteen en kyllä ole itse tehnyt muuta kuin yrittänyt estää sen pois repimisen. Artisokka kun on sinne puolivahingossa eksynyt kasvamaan ja sitä jo rikkaruohona oltiin nyhtämässä pois. Pienen sekaannuksen takia en ehtinyt hätiin kuin vasta vähäsen myöhässä, joten osa ehdittiin jo tuhota. Ei nimittäin tullut mieleenikään, että ne olivat siellä vahingossa. No, nyt ne saavat kasvaa sitten minua varten.

Tuo tomaattien ja yrttien taimien joukkokuolema vähän huolestuttaa. En ole aiemmin kokenut vastaavaa, vaikka aina olen samalla tavalla näitä kasvatellut. Ehkä ensi talven aikana lukaisen oppaan jos toisenkin kirjaston kokoelmista, ettei keväällä taas mene turha työ hukkaan.