Istanbulissa

Turkki on ollut meillä pitkään suuri epäkiinnostuksen kohde. Moni ystävä on kuitenkin käynyt Istanbulissa ja ylistänyt kaupunkia niin monin sanoin, että pakkohan sitä nyt oli sitten käydä itsekin katsomassa. Turkki on myös ollut esillä TV:ssä. Tai ehkä se on ollut esillä ennenkin ihan yhtä paljon, mutta nyt vain on tullut huomioitua nämä ohjelmat itsekin, kun kiinnostus on herännyt.

Istanbulin vanhaa osaa Galatan tornista nähtynä

Joka tapauksessa Globetrekkeriä, Anthony Bourdainia ja kotimaisten kanavien ohjelmia aiheesta on tullut katsottua ja oppeja ammennettua. Myös Lonely Planetin uunituore matkaopas hankittiin, mutta erilaisten sattumien summana siihen tutustuminen jäi hyvin pintapuoliseksi (verrattuna esim. paljon paksumpaan New Yorkin oppaaseen, jonka ehdin lukemaan kolme kertaa läpi muistiinpanoja tehden ennen matkaa).

Sulttaani Ahmedin moskeija eli tuttavallisemmin sininen moskeija

Hotelliksi arpoutui Yasmak Sultan Sultanahmetin alueelta. Eli sieltä, missä suurin osa turisteista pyörii. Alueella sijaitsevat Topkapin palatsi, sininen moskeija ja Aya Sofya, eli ne isoimmat nähtävyydet. Hotellilta näihin kului aikaa kävellen viitisen minuuttia.

Topkapin palatsi (iso rakennelma puiston keskellä kukkulalla)

Hotellin halusin ihan nimeltä mainita, koska se oli ihan erityisen hyvä. Pienenä miinuksena tämmöisessä vanhassa talossa äänieristys ei ollut ihan parasta a-luokkaa. Yöaikaan oli kyllä ihan hiljaista, joten mitenkään meluiseksi tätä ei voi moittia. Palvelu oli kautta linjan erinomaista. Myös hotellin yläkerran ravintola oli oikein mukava. Ensimmäisenä iltana siellä söimme ja tykkäsimme kovasti. Keittiömestari itse kävi kyselemässä miten ruoka maistui ja pyynnöstä suositteli jälkiruokia. Suositukset osuivat ihan nappiin. Emme olisi itse osanneet tilata missään tapauksessa juuri niitä jälkiruokia.

Suleimanin moskeija sisältä päin

Hotellin concierge kävi aamiaisen aikana kyselemässä asiakkaiden suunnitelmia päivää varten ja antoi ideoita ja vastaili kysymyksiin. Hän myös oikein kivasti järjesti meille varsin aikaista kotiinpaluuta varten aamiaisen ennen normaalia aamiaisaikaa ja hoiti check-inin lennolle sekä boardingpassien tulostuksen ihan oma-aloitteisesti, jotta saisimme nukkua vähän pitempään. Pöytävaraus sujui myös helposti Mikla-ravintolaan, josta varmaan kirjoittelen ihan erillisen postauksen vielä myöhemmin.

Sisällä maustebasaarissa

Sultanahmet on ykkösnähtävyyksiensä kanssa varsin turistipitoinen paikka. Sieltä on vaikea löytää ravintolaa, jossa olisi myös paikallisia asiakkaita. Tähän oli tyytyminen, kun illalla ei jaksanut lähteä kovin etäälle ruoan perässä. Sinällään myös ihan hyviäkin ruokapaikkoja on tarjolla, kunhan antaa sisäänheittäjien ehdotusten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Yleisohje pysyä poissa ravintoloista, joissa on sisäänheittäjä, toimii siis täälläkin.

Tosin kävimme mekin yhdessä tällaisessa ravintolassa, kun emme onnistuneet varsinaista etukäteen valikoitua ravintolaa löytämään. Oikea paikka olisi ollut yhden kadunkulman päässä, mutta kartan perusteella menimme vähän vikaan pienillä kujilla, joiden nimiä ei kartassa ollut merkittynä. Taskussa ollut moderni gps-tekniikka ei taaskaan muistunut käyttöön kun sitä olisi tarvittu. Kyseisessä ravintolassa ruoka oli ihan ok, joskin samalla hinnalla olisimme syöneet paljon paremmin siinä paikassa, johon oli tarkoitus mennä, kuten sitten myöhemmin huomasimme.

Heinäkuu ei liene Istanbulissa huippusesonkiaikaa. Suurin osa matkailijoista pyrkii saapumaan paikalle kuumimman ajan ulkopuolella keväällä ja syksyllä, jolloin lämpö Istanbulissa ei kohoa juuri yli 30 asteen. Heinäkuussa voidaan kuulemma hyvinkin mennä 40 asteeseen, mutta harmiksemme lämpöä oli parhaimmillaankin vain 34 astetta. Iltaisin tuulisella kattoterassilla olisi jo kaivannut takkia päälleen. Päivisin toki shortsit ja sandaalit olivat sopiva vaatetus. Tulipa pari kertaa ihan kuumakin ylämäkeä noustessa.

Galatan torni

Jos museot kiinnostavat, kannattaa hankkia Museum Pass, joita saa joko pakettiin kuuluvien museoiden lippuluukuilta ja ainakin joidenkin hotellien vastaanotoista. Meidän hotellissamme näitä oli myynnissä, tosin vain käteistä vastaan. Hintaa tälle läpyskälle tuli 72 liiraa (mainoksissa hinnaksi kerrotin 85 liiraa, ehkä saimme vielä vanhaa erää halvemmalla) ja se kattaa Aya Sofyan, Topkapin palatsin haaremeineen (molempiin erillinen lippu), arkeologisen museon, mosaiikkimuseon sekä joukon muita museoita. Passi on voimassa 72 tuntia ensimmäisestä museovierailusta alkaen. Hinnassa siinä säästää vähän, jos käy kaikissa museoissa, mutta enemmän säästyy aikaa, koska pääsee sisälle jonottamatta. Varsinkin suosituimpina aikoina jonot voivat olla varsin pitkiä.

Hunajakenno, josta sai hotellin aamiaisella vuolla tuoretta hunajaa. Törkeän hyvää!

Jos paikan päällä viettää enemmän kuin muutaman päivän, voi olla tarpeen käyttää myös julkista liikennettä, joka on pääosin varsin mainiosti järjestetty. Pieniä säästöjä ja huomattavaa kätevyyttä matkantekoon on tarjolla Istanbulkart-kortin avulla. Kyseessä on ladattava matkakortti, joka käy ratikassa, metrossa, busseissa, köysiradalla ja julkisen liikenteen lautoilla. Ilman korttia pitää aina olla kolikoita mukana, jotta saa automaatista portin avaavan poletin. Portit löytyvät myös ratikkapysäkeiltä, joten pummilla matkustaminen ei tässä kaupungissa ole kovin helppoa.

Istanbulkarteja voi olla vaikea löytää, mutta Eminönün bussiasemalla on niitä myyvä kioski ja muistaakseni myös Sirkecin rautatieaseman vieressä olevassa infopisteessä niitä on tarjolla. Näissä paikoissa on joka tapauksessa näkyvästi esillä teksti Istanbulkart.

Näkymä Pierrelotin kahvilan pöydästä

Sultanahmetin alueelta pääsee lautta- ja bussiliikenteen solmukohtaan Eminönüun ratikalla. Linjoja on periaatteessa vain yksi, joten suurta sekaannusta ei pääse tulemaan, kunhan suunta on oikea. Osa ratikoista kuitenkin ajaa vain Eminönüun asti ja osa jatkaa Galatan sillan yli kohti Kabataşia. Pienen sekaannuksen mahdollisuus siis on olemassa. Jos matkanteko keskeytyy Eminönüssa, pitää ratikasta poistua ns. väärälle puolelle eli raiteille, kiivetä vastapuolen laiturille, ja hypätä seuraavaan ratikkaan kohti Kabataşia.

Lautalla puolestaan pääsee esimerkiksi Aasian puolelle tai vaikkapa Kultaista Sarvea pitkin Eyüpiin, jossa sijaitsee hauska (joskin turistipitoinen) Pierrelotin näköalakahvila. Jälkimmäiseen mennessä voi lauttamatkan jälkeen kokeilla köysirataa, jolla pääsee nousemaan mäelle jalkojaan säästellen.

Historiallinen raitiovaunu Istiklal Caddesi-kävelukadulla

Toinen hyvä tapa säästää jalkoja on Tünel-metron käyttäminen Galatan sillan pohjoispuolella noustessa rannan tuntumasta Istiklal Caddesi-kävelykadulle. Kyseinen juna on kahden aseman väliä sahaava maailman toiseksi vanhin metro. Toinen asema on lähellä Galatan sillan pohjoispäätä rannan tuntumassa ja toinen asema ylhäällä kävelykadun eteläpään tuntumassa. Kävelymatkalle rannasta ei mitään erityisiä nähtävyyksiä satu, paitsi Galatan torni, joka on kyllä saavutettavissa kätevämmin kävelykadulta käsin. Kiipesimme Galatan tornille kerran jalkaisin rannan tasolta, enkä kyllä keksi siitä reitistä paljoa hyvää sanottavaa.

Topkapin palatsin ensimmäinen sisäpiha

Kuuden päivän reissullamme ehdimme hyvin kiertää kaupungin keskeiset nähtävyydet ja vielä haahuilla vähän siellä täällä sen päälle. Kuitenkin näin isosta kaupungista tällainen käynti antaa vain hauraan käsityksen. Ehdottomasti pitää tulla toistekin koluamaan tarkemmin sivukujia, joille keskivertoturisti ei eksy.

Ja siis ruokaa on tarjolla joka puolella ja se on varsin hyvää, eikä edes erityisen kallista. Ihan keskeisimpien nähtävyyksien ja pääväylien varrelta kannattaa astua vähän sivuun, jos aikoo saada jotain vähän aidompaa syötävää. Jos kuitenkin aikataulun tai muiden syiden vuoksi haluat pysyä vain Sultanahmetin alueella, on tässä pieni lista kelvollisiksi havaitsemiamme ruokapaikkoja alueelta:

• Imbat
• Oriental Express-hotellin katolla sijaitseva hieman modernimmin turkkilaista ruokaa tarjoava ravintola. Mainiot näkymät, erittäin ystävällinen palvelu ja maukkaat ruoat.
• Pasazade
• Katutason ottomaanikeittiötä edustava ravintola, jossa mainioita haudutettuja liharuokia ja erinomaisen ystävällinen palvelu. Ilmeisesti Imbat ja Pasazade ovat osa jotain yhteenliittymää, sillä heillä oli yhteinen mainos muutaman muun ravintolan kanssa ja ainakin yhteinen viinilista.
• Olive
• Hotellimme Yasmak Sultanin katolla sijaitseva ravintola, joka edustaa samanlaista vähän modernimpaa turkkilaista tyyliä kuin Imbat ja Pasazadekin. Hienot näkymät.
• Cihannüma
• Ottomaanikeittiötä edustava ravintola hotellin katolla. Hienot näkymät. Paljon haudutettuja liharuokia. Myös kebapit ovat Lonely Planetin mukaan erinomaisia.
• Hamdi
• Kebap-ravintola lähellä Eminönün laituria ja bussiasemaa. Vaikuttaisi olevan myös paikallisten tai ainakin turkkilaisten turistien suosiossa, sillä Ramadanin alkamisen jälkeen pöydän saaminen oli mahdotonta auringonlaskun jälkeen.

TripAdvisorista löytyy näitä lisää, mutta arvioihin kannattaa suhtautua pienellä varauksella. Ainakin minun mielestäni Sultanahmetin turistirysät olivat ihan yliedustettuina listan kärkipäässä. Paljon parempaa ruokaa saa sieltä missä paikalliset ruokailevat.

Imbat-ravintolan meze-lajitelma

Pienenä vinkkinä voisin suositella kokeilemaan alkuruokana esim. kahden henkilön kesken jaettavaa meze-lautasta. Kyseessä on paikallinen alkupalalajitelma. Usein mukana on ainakin erilaisia tököttejä, jotka ovat erinomaisen hyviä leivän kanssa syötyinä. Lajitelma on eri ravintoloissa hieman erilainen, joten tylsistymään ei pääse. Söimme näitä melkein aina, kun oli tilaisuus ja aina olivat hyviä. Perinteisemmissä paikoissa pääset valitsemaan mezet tarjoilijoiden esittelemistä esimerkkiannoksista. Näissä paikoissa (kuten vaikkapa Hamdi) valikoimaa on enemmän.

Kebap jogurttikastikkeella Hamdissa

Galatan sillan toiselta puolelta löytyy valtavasti hyviä ravintoloita. Valitettavasti vain kolmea näistä ehdimme kokeilemaan lyhyen reissumme aikana. Yksi oli moderni turkkilainen ravintola Mikla, josta lisää erillisessä postauksessa myöhemmin. Muut kaksi olivat:

• Güney
• Turkkilainen perusravintola, jossa ainakin liharuoat olivat erinomaisen maukkaita. Sijaitsee Galatan tornin vieressä. Kuulemma luonasaikaan varsin suosittu. Olimme itse paikalla kiireisimmän luonasajan jälkeen, joten omakohtaista kokemusta kiireestä ei ole.
• Lokanta Maya
• Modernimpaa turkkilaista ruokaa edustava ravintola hieman sivussa pääväylistä. Käynnin arvoinen varsinkin, kun kaupungin parasta baklavaa tarjoava (joskin vähän turhan businesshenkinen) leipomo Karaköy Güllüoğlu on ihan vieressä. Ainakin lounas täällä oli todella hyvää. Kuulemma illallisaikaan pöytävaraus on tarpeen ja kenties t-paidasta ja shortseista yksi pykälä hienompi pukeutuminen.

Hafiz Mustafan baklavaa

Iltapäiväivisin kävimme usein jossain sopivasti kohdalle sattuneessa kahvilassa joko turkkilaisella kahvilla tai teellä, vähän fiiliksen mukaan. Mahdollisesti juoman kaveriksi otettiin yksi tai useampi baklava maisteltavaksi. Nämä mahtavan lehtevät, rasvaiset ja imelät leivonnaiset ovat aivan tolkuttoman hyviä. Mukana on perinteisesti pistaasipähkinää, mutta myös muilla pähkinöillä varustettuja versioita löytyy. Joissain paikoissa valikoima on päätähuimaava.

Jos parhaat baklavat valmistava Karaköy Güllüoğlu tuntuu turhan kaukaiselta, kannattaa kokeilla Sirkecin rautatieaseman lähellä sijaitsevaa Hafiz Mustafaa. Heillä on lähes puhelinluettelon paksuinen lista erilaisia herkkuja.

Yleisesti ottaen Istanbul on mukava matkakohde. Perusasiat ovat kunnossa, eli majoitus on kelvollista, ruoka edullista ja hyvää, ihmiset ystävällisiä ja monista paikoista ikävästi mieleen jäänyt jatkuva turistin vedätys loistaa poissaolollaan. Kaupunki on myös erinomaisen siisti. Koiranläjiä ei näkynyt missään ja puistotkin olivat hämmästyttävän siistejä, vaikka piknikväkeä oli kuin pipoa.

Pihvileipä Lokanta Mayassa. Kuulostaa ja näyttää ehkä kuvassa tylsältä, mutta leivän välissä on mehukkaan mediumiksi paistettua naudan filettä, punasipulia ja muuta hyvää.

oskeijoiden minareeteista tasaisin väliajoin kaikuvat rukouskutsut muistuttavat, että uskonto on Istanbulissa vahvemmin läsnä ihmisten elämässä kuin kotosuomessa. Kiihkomielisyyttä ei kuitenkaan ollut havaittavissa, vaan ilmapiiri on hyvin suvaitsevainen. Joskin moskeijaan tutustumaan mennessä on syytä varautua asianmukaisella pukeutumisella, jos ei halua verhoutua lainavaatteisiin.

Niin, ja niitä mielenosoituksia ilmeisesti oli Taksimin aukiolla myös matkamme aikana. Kävimme kaksi kertaa aukiolla kävelemässä ja toisella näistä kerroista näimme poliisien saapuvan paikalle bussilasteittain mellakkavarustus mukanaan. Mitään muuta havaintoja levottomuuksista emme tehneet. Mielenosoittajien puolustama puistokin oli keskellä päivää erittäin rauhallisen oloinen.