Spelttinen mustikkapiirakka

Mustikoita päätyi pakastimeen taas enemmän kuin oletettavasti talven aikana saamme syötyä. Projekti pitäisi siis aloittaa jostain ja mikäs olisikaan parempi aloitus kuin mustikkapiirakka. Rukiista piirakkaa olen tehnyt aiemmin ja se on ollut hyvää. Nyt teki mieli kokeilla spelttiä.

Yhteishyvällä oli onneksi tähän pohjaksi ohje, josta pienin säädöin sain meidän keittiöömme sopivan. Eli siis margariinit ja maustetut ranskankermat sun muut lisäainekaameudet korvasin voilla ja smetanalla ja vaniljasokerilla. Kyllä se on nykyaikaiselle ihmiselle ihan mahdoton homma maustaa nuo töfnät itse. Vähintäänhän siinä aivo nyrjähtää, jos ei saa kaikkea valmiina purkista. No, tyylejä on monia. Omanikin on tässä jo lyhykäisen blogihistoriani aikana muuttunut moneen kertaan. Että ei pidä ottaa näitä purkauksia liian vakavasti. Huomenna olen kuitenkin taas eri mieltä.

pohja
150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1 1/2 dl spelttijauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl kanelia

päälle
340 g mustikoita
240 g smetanaa
3 tl vaniljasokeria
3 rkl sokeria
1 muna

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja sekoita vaahdon joukkoon. Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina tasaiseksi vuokaan. Kaada mustikat päälle ja levitä tasaiseksi. Sekoita loput täytteen aineet hyvin keskenään ja levitä mustikoiden päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Jos piirakka uhkaa tummua loppuvaiheessa, voit peittää sen foliolla.

Täytteen ainemäärätkin hieman muuttuivat minulla tuossa leipomisen yhteydessä. Havaitsin, että piirakkavuokani oli sopivan kokoinen pohjataikinalle, mutta mustikoiden ja muun täytteen määrä oli ohjeessa pahasti alakanttiin. Pakastimesta kaivamani mustikkapussi painoi tuon 350 g ja se tuntui sopivalta määrältä.

Täytettä tein ensin alkuperäisen ohjeen kertoman määrän ja kaadoin sen mustikoiden päälle. En mitenkään saanut tuota määrää levitettyä koko piirakalle, joten laitoin peliin loputkin smetanat (120 g on yhdessä purkissa) ja lisäsin toisen munan ja vähäsen sokereita. Näin määrä riitti ihan hyvin.

Lopputuloksena näillä muutoksilla piirakka vaikutti kohoavan vähän liiankin korkeaksi, mutta uunista ottamisen jälkeen se laskeutui ja ulkoasu oli juuri toivotun kaltainen. Kun makukin oli kohdallaan, lienee tätä tarpeen tehdä toistekin.