Yllätysmenut ovat aina kivoja. On hauska odottaa seuraavaa annosta ja pohtia mitä sieltä mahtaisi olla tulossa. Ennen ruokaa lasiin kaadettava viini yleensä antaa jotain osviittaa, mutta aika harvoin sattuu arvaus kohdalleen. Näin se meni tälläkin kertaa. Nyt tosin valmiiksi pöydälle asetellut aterimet vihjasivat, että ensimmäinen annos on keittoa.
Tyypillisesti aloitimme lasillisella kuohuvaa. Pol Rogerin samppanjaa oli tarjolla. Toisena vaihtoehtona ollut rose cava ei kuulostanut sekään pahalta. Vaan kysymykseen, "cava vai samppanja?", on olemassa vain yksi vastaus. Pol Rogeria siis otimme. Se ei nyt ehkä ole suosikkisamppanjani, mutta ihan hyvin se ruokahalua herätteli.
Alkuruokana meille tarjottiin keittoa, jossa oli perunaa, purjoa ja savulohta. Tämän kanssa oli valittu viiniksi saksalaista kuivaa rieslingiä. Keitto oli erittäin maukasta ja suolaakin oli juuri sopivasti. Suolan määrä tuntuu toisinaan olevan erityisesti keitoissa haastava arvioitava. Ihan hyvissäkin ravintoloissa olen saanut tolkuttoman suolaista keittoa. Viini kävi mainiosti yhteen keiton kanssa tuoden erityisesti kalan savuisuutta oikein hienosti esille.
Pääruoka onkin kuvassa tuossa ylhäällä. Se oli supermehukasta possun kylkeä punaviinikastikkeessa. Mukana myös ainakin vähäsen perunaa ja sieniä. Sille oli kaveriksi valittu Loiren laaksosta syrah-rypäleestä pienen tuottajan valmistamaa punaviiniä. Pitäisi varmaan kirjailla näitä ylös jonnekin, kun yksityiskohdat aina unohtuvat. Viini oli joka tapauksessa varsin vahvaa ja hieman epäilin sen jyräävän possuparan 6-0. Yhdistämä toimi kuitenkin varsin hyvin. Ihan yhtä täydellinen liitto nämä eivät kuitenkaan olleet kuin tuo alkuruoka viineineen.
Jälkiruokana saimme vadelmaa monessa muodossa. Sitä löytyi mm. piirakkapalassa ja sorbetissa. Mukana oli myös lakua, joka onkin hienoa kaveri vadelmalle. Juomaksi jälkiruoalle oli löydetty minulle totaalisen uusi tuttavuus Itävallasta. Ei jäänyt rypälelajikekaan mieleen, kun en moisesta ollut aiemmin kuullut. Joka tapauksessa viini oli punaista ja makeaa. Tuoksusta olisin voinut arvella sen olevan italialaista brachettoa, mutta maku oli jonkin verran vahvempi. Vadelman kanssa kuitenkin erinomainen kaveri. Jälkiruokapari jäikin pitkäksi aikaa suuhun maistumaan, mikä ei harmittanut ollenkaan.
Kokonaisuutena illallinen oli hyvin onnistunut. Ruoka ja viini oli saatu hienosti sopimaan yhteen. Annokset olivat kauniiksi rakennettuja ja erittäin maukkaita. Hyvin vaikea on noista suosikkiaan valita, koska kaikki olivat todella hyviä. Grotesk on mielestäni aina ollut hyvä hinta-laatusuhteeltaan. Tarjousmenusta huolimatta ei missään kohtaa tullut mieleen, että olisimme syöneet halpissapuskaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti