Illallinen yhdelle

Vaimoke lähti huhtikuun puolivälissä viikoksi reissuun. Yleensä yksin kotona ollessa ei pahemmin tule kokkailtua, koska ruokaa on vain niin tyhmä laittaa vain itselleen. Nyt päätin haastaa tämän havainnon ja kokata itselleni perjantai-iltana neljän ruokalajin illallisen.

Raaka-aineiksi olin hankkinut Hullujen päivien tarjousvalikoimista pakasteena kampasimpukoita ja hummeria. Lisäksi kävin Wotkin'silta hakemassa hevosen sisäfilettä. Jälkiruoan ohjeen pläräsin esille italialaisia jälkiruokia käsittelevästä kirjasta La dolce vita.

Kampasimpukoita lähdin työstämään masterchefvoittaja-Joonaksen ohjeella. Aluksi vähän epäilin voi-korianterikastiketta, mutta en epäile enää. Tämä alkuruoka oli taivaallisen hyvää!

Väliruoaksi, eli prima piattiksi italialaisittan, tein hummeritortelliineja. En aiemmin ole käsitellyt hummeria, joten tässä oli kivasti uutta opittavaa. Ohjeen nappasin Ruokalan nettisivuilta. Timjamin kanssa vähän ehkä liioittelin, se vähän jyräsi hummeriparan. Siispä väliruoka ei aivan pärjännyt alkuruoalle.

Toinen huono pärjääjä oli valkoviini, jonka valitsin kahdelle ensimmäiselle ruokalajille (Chablis Premier Cru Montée de Tonnerre). Chablis osui valinnaksi siitä syystä, että sen aromimaailmasta löytyy yleensä voita, kuten alkuroastanikin. Vaan kuinkas kävikään, valitsin Viinilehden kehuman chabliksen, jonka kyseiseen vuosikertaan ei voita ollutkaan makuun eksynyt. Viini oli kyllä todella hyvää, mutta ei korostanut mitään ruoasta löytyvää makua.

Pääruoaksi valmistin parmankinkkuun käärityn hevosen sisäfilepihvin ja sille kaveriksi punaviinikastiketta ja uunijuureksia. Lisäkkeenä juurekset olivat hyviä, mutta auttamattomasti väärästä vuodenajasta. Hölmösti valittu siis.

Punaviinikastikkeen tein muuten samoin kuin yleensäkin, mutta nyt lisäsin vähän panoksia paistamalla ensin kuutioitua pekonia kattilassa ennen viinin, balsamicon ja sokerin lisäämistä. Pekonit siivilöin pois ennen demiglacea. Näin kastikkeeseen tuli vieläkin tuhdimpi maku. Tämä ratkaisu toimi hyvin, koska pihvi oli varsin vahvan makuinen.

Toisaalta hevonen on yllättävän lähellä nautaa makunsa puolesta. Helppo on siis uskoa tarinoita doupatuista jenkkiläisistä kilpahevosista, jotka myydään uran päätyttyä Etelä-Amerikkaan, josta niiden liha tuodaan härkänä Eurooppaan.

Pääruoan kanssa nautin italialaista punaviiniä (Nino Negri Mazèr Inferno), joka sopi ruoan kanssa hyvin, joskaan ei erinomaisesti. Ei se ihan huonosti olisikaan voinut sopia, koska käytin samaa viiniä myös kastikkeen valmistamiseen.

Jälkiruoaksi tein sisilialaista sitruunatorttua. Prismassa oli luomutiskissä espanjalaisia luomusitruunoita, joissa ehkä voisi olettaa olevan vähän vähemmän myrkkyjä kuorissa. Torttuun kun mehun lisäksi tuli myös sitruunan kuorta melkoisesti. Tiedä sitten niistä myrkyistä, mutta tortusta ainakin tuli todella hyvää.

Sitruunatortun kanssa jostain syystä mielestäni kuuluu ehdottomasti lakritsi-viikunajäätelö. Sitruuna, viikuna ja lakritsi ovat mainio makuyhdistelmä. Lapsena tykkäsin kovasti syödä lakritsia appelsiinimehun kanssa.

Jäätelöä varten ostin Eat&Joy-maatilatorilta kyytön raakamaitoa ja luomumunia. Perusgelaton ohjeella näistä sekä kermasta ja sokerista valmistin jäätelön perusmassan, johon sekoitin viikunahilloa ja murskatusta puolikkaasta lakritsitangosta vesihauteessa pieneen määrään vettä sulattamaani tököttiä. Sotku sai jäähtyä jääkaapissa yön yli ennen pyörähdystä jäätelökoneessa.

Ruokailu on loppujen lopuksi parhaimmillaan sosiaalisena tapahtumana. Yksinään on tylsä syödä, vaikka ruoka olisikin hyvää. Vaikka ruoan kanssa oli viiniäkin tarjolla, katosivat annokset lautaselta huomattavasti nopeammin yksinään kuin seurassa syödessä. Itselleen ei siis ole vain tylsä kokata, yksinään on myös tylsä syödä. Tutkimusoletus tuli siis todistettua.

Ehkä tähän vielä voisin laittaa mielestäni onnistuineimmat kokeilluista resepteistä eli kampasimpukat ja sitruunatortun. Molemmat ovat rehdisti lainattuja.

kampasimpukat voi-korianterikastikkeessa
8 kampasimpukkaa
2 dl valkoviiniä
2 salottisipulia
4 valkosipulin kynttä
400 g voita
korianteria
suolaa
pippuria
sitruunamehua

Keitä kattilassa silputtuja sipuleja ja viiniä, kunnes nestettä on enää jäljellä muutama ruokalusikallinen. Siivilöi sipulit pois ja vatkaa mukaan voi pieninä nokareina. Varo, ettei kastike pääse kiehumaan. Lisää lopuksi silputtu korianteri.

Paista kampasimpukat kuumalla pannulla öljyssä noin minuutin per puoli ja mausta suolalla sekä pippurilla. Lorauta lopuksi tilkka sitruunamehua simpukoille, jotta saat kauniin karamellisoidun pinnan.

sisilialainen sitruunatorttu
pohja
200 g vehnäjauhoja
75 g tomusokeria
hyppysellinen suolaa
125 g kylmää voita kuutioituna
1 pieni vatkattu muna
1 sitruunan raastettu kuori

täyte
2 sitruunan kuori
5 sitruunan mehu
3 munaa
125 g sokeria
50 g mantelijauhetta
1 1/2 dl kuohukermaa
tomusokeria pinnalle

Valmista ensin pohja. Sekoita jauhot, tomusokeri ja suola kulhossa. Lisää voikuutiot ja nypi murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sitruunan kuori ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina kelmuun ja laita jääkaappiin jähmettymään puoleksi tunniksi.

Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kauli taikina jahotetulla työtasolla ja laita voideltuun vuokaan. Ohjeessa kielletään leikkaamaan poi reunan yli menevää osaa, mutta totesin tämän vähän tyhmäksi neuvoksi. Laita leivinpaperi vuokaan ja täytä esim. herneillä tai riisillä. Paista pohjaa uunissa 15 minuuttia, poista leivinpaperi ja painona olleet herneet tms ja laita pohja vielä uuniin 5 minuutiksi. Anna jäähtyä.

Pudota piirakan paistamista varten uunin lämpötila 175 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sitruunan kuoret ja mehu, mantelit sekä kerma ja sekoita. Kaada täyte esitäytetylle pohjalle. Paista uunissa noin 40 minuuttia. Täytteen pitäisi tässä vaiheessa olla hiukan hyytynyt. Anna jäähtyä ja sirottele pinnalle tomusokeria ennen tarjoilua.