Hunajainen ja miedosti tulinen kananen

Tämmöinen ohje löytyi reseptejä maailman eri kolkista sisältävästä kirjasta Rakkautta, oliiveja ja timjamia. Kirja ei kertonut osoitetta, mutta jonnekin Aasian suunnalle tämän lähteen sijoittaisin. Kutsuttakoon tätä nyt ilman parempaa tietämystä vaikka sitten kiinalaiseksi. Ehkä se on huono arvaus, mutta parempaakaan en tähän hätään keksi. Pakko jokin luokitus tuohon nyt oli tökätä, kun tuommoisen luokittelun olen käyttöön ottanut.

4 kanan rintafilettä
3 rkl hunajaa
2 tl chilirouhetta (käytin itse jauhetta, kun ei ole rouhetta)
2 tl karkeaa merisuolaa murustettuna (suosituksena Maldon)
1 tl inkivääritahnaa (tai pieni pala tuoretta inkivääriä raastettuna)
mustapippuria

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Sekoita kastikkeen ainekset (siis muut kuin kana) ja hiero ne lusikalla kanan pintaan. Jos haluat oikeasti tulisuutta mukaan, kannattaa chilin määrää lisätä. Ohjeen annostuksella ei maistanut mitään tulisuutta. Paista kanat oliiviöljyssä pannulla kaksi kerrallaan (jotta pannu pysyy lämpimänä) 2 minuuttia per puoli. Laita kanat vuoassa uuniin n. 15 minuutiksi. Tarjoile vaikkapa riisin kanssa.

Pähkinäinen pastakastike

Tämä on kuulemma Sienalainen ohje jostain 1400-luvulta. Alun perin kastike on valmistettu morttelissa (ja toki voidaan valmistaa nytkin), mutta tänä tekniikan ihmeiden aikana tehosekoitin hoitaa asian kätevämmin.

200 g saksanpähkinöitä
50 g pinjansiemeniä
2 valkosipulin kynttä
2 rkl leivän muruja
3 basilikan lehteä
3 rkl oliiviöljyä
4 dl täysmaitoa
suolaa ja pippuria

Sekoita ainekset tehosekoittimessa. Keitä ja valuta pasta. Sekoita kastike pastan joukkoon ja tarjoile.

Projekti leipä, osa 3: hapanjuuri tutustui leipäkoneeseen

Mitäs siitä seuraa, kun luovalla tuulella oleva propelihattuleipuri jätetään yksin kotiin? Yleensä vastaus on kaamea sotku. Tällä kertaa sotku pysyi kuitenkin hallinnassa, koska kaikki tapahtui leipäkoneen sisuksissa.

Edellisessä leipäprojektini vaiheessa syntyi vehnähapanjuuri, jota olen elätellyt jääkaapissa siitä lähtien. Juuren avulla olen pariakin eri leipää leiponut. Nyt tuli mieleen kokeilla, miten juuri käyttäytyy leipäkoneen kanssa. Yleensä innokkaat kotileipurit toivottavat leipäkoneen jonnekin minne päivä ei paista, mutta minä en jaksa olla niin kriittinen. Useissa tilanteissa tuokin laite on ollut ihan hintansa arvoinen (varsinkin kun oli edullinen tarjouslaite, joka on kumma kyllä kestänyt käyttöä). Ainakin se jaksaa vääntää toimivan tuorepastataikinan ja vieläpä herättää kokin iloisesti piipaten, kun homma on valmis.

Lähdin liikkeelle leipäkoneen maalaisleipäohjeella. Leipäkoneen reilun kolmen tunnin ohjelman aikana hapanjuuressa oleva villihiiva tuskin vielä pääsee vauhtiin, joten en puuttunut ohjeen kuivahiivan määrään. Sen sijaan veden ja jauhojen määrää vähensin. Arvioin karkeasti, että 100 g hapanjuurta vastaa 60 g jauhoja ja 40 g vettä. Jauhoina käytin pelkästään spelttiä.

Leipäkoneen ohjeissa on aina oleellista laittaa ainekset koneen sisuksiin oikeassa järjestyksessä. Jos kokeilet ohjetta, niin muista tarkistaa leipäkoneesi reseptivihkosesta, ettei siinä neuvota erilaista järjestystä.

3,2 dl vettä

2 tl suolaa

560 g spelttijauhoja
100 g vehnähapanjuurta
2 tl kuivahiivaa

Laita ainekset leipäkoneeseen järjestyksessä ja käynnistä kone (Tefalissa ohjelma 2, 1000 g). Kun ohjelma on valmis, avaa kone ja ota leipä ulos. Varo polttamasta näppejä!

Aika tiivistä tuosta leivästä tuli. Kuten odotinkin, ei hapanjuuri tosiaankaan ehtinyt mukaan kohotustalkoisiin. Sen sijaan makua hapanjuuresta kyllä tuli. Leipä oli siis selkeästi maukkaampaa kuin samalla ohjeella tehty leipä ilman hapanjuurta.

Tätä leipää tehdessä tuli vielä mieleen yksi idea, jota voisi leipäkoneen kanssa kokeilla. Nimittäin voisin ensin tehdä hapanjuuren avulla esitaikinan, jota kohottelisin 8 tuntia huoneenlämmössä ja sitten antaisin leipäkoneen työstää leivän loppuun. Erityisen hauskaa olisi jakaa esitaikina kahtia ja tehdä kontrollileipä perinteisin menetelmin ja verrata tulosta koneen työstämään. Tämä kuulostaa sen verran järjettömältä, että aivan pakko sitä on kokeilla.

Omenainen glögijuoma

Glögi on ihan kivaa kylmällä kelillä ja sitä kylmäähän tässä tänä loppuvuonna on ollut tarjolla. En muista, että yhtenäkään Helsingissä viettämistäni vuosista olisi joulun alla ollut näin kylmää ja lumista.

Pidän kyllä perinteisestä punaisesta glögistä, mutta kuitenkin ykkössuosikki on vaalea omenainen glögi. Tämän glögijuoman ohjeen nappasin joskus vuosia sitten jostain ruokalehdestä. Tarkat mittasuhteet ovat ehkä vuosien saatossa vähän eläneet, joten tätä voi nyt pitää jo melkein omana ohjeena. Vastaavia tuntuvat ruokalehdet olevan edelleen väärällään näin loppuvuodesta. Tärkeintä tässä on, että ohje on helppo ja juoma lämmittää kivasti.

1/3 l omenasiideriä (mieluiten ranskalaista)
3 dl omenamehua
4 cl calvadosta
2 kanelitankoa

Sekoita ainekset kattilassa ja anna kiehahtaa. Kaada laseihin ja tarjoile lämpimänä.

Kaikki tontut eivät ole hyviä

Ainakin nämä englantilaiset tontut tuntuvat menevän pahemmiksi vuosi vuodelta. Tutustuin tonttuihin, kun joitain vuosia sitten joulun alla kylässä käyneiltä kavereilta saimme tuliaisina jouluolutta nimeltään Bad Elf. Olut oli valittu ihan vain hauskan nimen perusteella.

Pari vuotta sitten järjestin eräille toisille kavereille jouluolutmaistelutilaisuuden, johon hankin saman sarjan tuoreempaa tulokasta nimeltään Criminally Bad Elf. Samaan aikaan Alkossa oli myynnissä myös toinen tonttuolut, Seriously Bad Elf nimeltään.

Pulloa tarkemmin tarkastelematta en aluksi tajunnut, että mikä näistä tontuista tekee vuosi vuodelta kelvottomampia. Lopulta maistelun yhteydessä asia selvisi: niissä on vuosi vuodelta enemmän alkoholia. Rikollisen pahoiksi tontut teki yli 10 tilavuusprosenttia alkoholia.

Tänä vuonna sitten Alkoon saapuivat uudet tontut, tällä kertaa Insanely Bad Elfin nimellä. Järjettömän pahoiksi tontut teki 11,2 prosenttia alkoholia. Parempi puolisko osti minulle tämmöisen putelin (onneksi vain 0,33 l vetoisuudeltaan) saunajuomaksi. Kovin oli tujakka tuttavuus. Täytyy sanoa, että en ihan hirveästi näistä tontuista innostunut. Varmaan ensi vuonna voinkin jättää tontut suosiolla muille. Selkeästi näiden oluiden paras puoli on tuo hauska nimeäminen sekä etiketin hupaisat varoitustekstit ikävistä vaikutuksista, joita juomalla saattaa tontuillesi olla. Postauksen otsikko viittaa siis oikeastaan sekä oluen nimeen että sen makuun.

Leivitettyä kalaa tomaattikastikkeen kera

Jouluhössötykset loistavat poissaolollaan tässä blogissa, koska meillä ei joulusta oikein jakseta hössöttää. Jotain jouluaiheista on jouluviikolla kyllä luvassa, jos ehdin muilta kiireltäni kirjoittelemaan. Jouluna meillä yleensä syödään hyvin, mutta ei mitenkään erityisesti suomalaisia jouluperinteitä noudattaen. Jotenkin yleensä homma lipsahtaa Italia-Ranska-akselille. Sieltä suunnalta ovat joulun viinitkin, jotka tuli tuossa jo eilen hankittua. Vaan tämä nyt vain tällaisena mieleen juolahtaneena teaserina, ihan muusta aiheesta oli tässä oikeastaan tarkoitus kirjoitella.

Eli aiheena nyt on taas kerran Gino D'Acampon kirjasta Fantastico! napattu resepti. Vastaavaa kanaruokaa teinkin tuossa jo aiemmin ja siitä on tarinaa täällä. Tomaattikastikkeen sardellien suhteen samat asiat pätevät tähän ruokaan kuin tuohon kanaversioonkin, joten jos et ole sardellin ystävä, niin lukaisehan tuo aiempi postaus.

kala
2 munaa
2 rkl silputtua silopersiljaa
100 g korppujauhoja
2 rkl karkeaa merisuolaa
50 g vehnäjauhoja
n. 400 g lohifileetä neljäksi palaksi leikattuna


tomaattikastike
2 dl oliiviöljyä
1/2 punasipuli ohuina viipaleina
4 öljyyn säilöttyä sardellifileetä valutettuna
400 g säilöttyjä kirsikkatomaatteja
3 rkl hienoksi silputtua silopersiljaa
suolaa ja pippuria

Vatkaa munat, persilja ja ripaus suolaa keskenään kulhossa. Sekoita keskenään korppujauho, merisuola ja vehnäjauho. Kieritä kala ensin muna- ja sitten jauhoseoksessa.

Kuullota sipuli oliiviöljyssä kasarissa. Lisää sardellit, tomaatit ja persilja. Mausta suolalla ja pippurilla ja kypsennä ilman kantta keskilömmöllä n. 10 minuuttia.

Paista kalapalat pannulla oliiviöljyssä joka puolelta kullankeltaisiksi. Anna valua hetki talouspaperin päällä. Tarjoile tomaattikastikkeen kanssa. Jos haluat ruokaisamman annoksen, voit keittää lisäkkeeksi vähän pastaa.

Sisäfilepihvi & kump.

Kunnon pihvi maistuu silloin tällöin erittäin hyvälle, varsinkin näin talviaikaan. Oheisessa kuvassa ei-niin-suomalainen itsenäisyyspäivän illallisemme pääruoka. Sisäfilepihvi makoilee rucolapedillä paahdettujen pinjansiementen kanssa. Pihvillä on kaverinaan uunissa paahdettuja kirsikkatomaatteja, pekoni-herkkusienirisottoa sekä punaviinikastiketta. Risotton ohje löytyy tarkasti lukevalle lukijalle aiemmasta postauksesta täältä. Muut ohjeet seuraavat tässä.

uunissa paahdetut kirsikkatomaatit
100 g kirsikkatomaatteja
1/4 dl oliiviöljyä
3 rkl balsamicoa
suolaa ja mustapippuria myllystä
pari oksaa tuoretta rosmariinia

Huuhtele kirsikkatomaatit ja laita uunivuokaan. Erityisen kauniin annoksen saat, jos käytät vielä tertuissa kiinni olevia kirsikkatomaatteja. Tällöin ole varovainen tomaattien kanssa, etteivät ne irtoa tertuistaan. Kaada oliiviöljy ja balsamico tomaattien päälle. Rouhi päälle mustapippuri ja suola. Lisää rosmariininoksat. Paahda 150-asteisessa uunissa noin tunnin verran. Varo polttamasta tomaatteja ihan mustiksi.

punaviinikastike
2 dl punaviiniä
2 tl balsamicoa
2 tl sokeria
2 dl demi-glacea
mustapippuria ja suolaa myllystä
nokare voita

Sekoita balsamico ja sokeri punaviiniin. Lämmitä kattila kuumaksi ja kaada seos kattilaan. Keitä, kunnes noin puolet nesteestä on jäljellä. Lisää demi-glace ja jatka keittämistä. Mausta maun mukaan suolalla ja pippurilla. Keitä kastiketta haluttuun paksuuteen asti. Jos haluat enemmän paksumpaa kastiketta, voit suurustaa kastikkeen esim. Maizenalla. Kastike kyllä sakenee myös pitemmän keittämisen myötä, mutta tällöin tosin häviät määrässä. Maku kyllä voimistuu keittämisen myötä. Vispaa joukkoon juuri ennen tarjoilua nokare voita.

Paista pihvit esim. ruskistamalla ne ensin nopeasti molemmin puolin ja kypsentämällä loppuun n. 5 minuuttia (riittää n. 150 g pihville) 180-asteisessa uunissa. Mausta pihvi kevyesti suolalla ja mustapippurilla myllystä. Anna pihvin vetäytyä hetkinen ennen tarjoilua. Kasaa valmis annos komponenteista.

Vinkki: saat aina lisäpisteitä lämmitetyistä lautasista. Kun pihvi tulee uunista ja odottelee tarjoilemista, voit käyttää uunin jälkilämmön lautasten lämmittämiseen. Varo kuitenkin näppejä, sillä muutaman minuutin uunissa ollut lautanen on todella kuuma!