Burgerspotting 2012

Tämän vuoden puolella on tullut kokeiltua burgeri jos toinenkin. Jokunen on tullut itsekin grillissä valmistettua. Kun noista testatuista oli kuvatkin otettu, niin tuli mieleen kirjata joitain havaintoja aiheesta tänne.

Kaukolentojen puolella Helsinki-Vantaalla

Talvilomalle lähtiessä söimme Helsinki-Vantaan kaukolentojen puolella angus-burgerin. Annoksen tarkempi nimi ei jäänyt mieleen, eikä sitä enää näyttäisi listalla olevan. Ihan kelvollinen burger oli kyseessä. Ranskalaiset olivat aika tavanomaisia, joskaan ei ihan mäkkäribulkkia sentään.

Scan Burger

Toukokuun alkupäivinä oli asiaa kakkostien suuntaan. Humppilan lasitehtaan kohdalla pysähdyimme huoltotauolle ja siinä samalla söimme Scan Burgerin hampurilaisaterian. Näistä perusketjuista juuri Scan Burger on mielestäni piipahtamisen arvoinen. Etenkin pekoniburger on yleensä hintansa väärti. Kyseistä burgeria en listalta valitettavasti löytänyt, joten otin jonkin toisen vaihtoehdon. Ranskalaisia ateriaan kuului humoristisen iso boksi, eikä tuo burgerikaan ollut mikään pieni kooltaan. Tämä ei nyt ihan yltänyt samalle tasolle näiden muiden kanssa, mutta eipä ollut hintakaan kummoinen.

Gastropub Stone's

Kaveriporukalla kävimme kotopuolessa Helsingissä testaamassa gastropub Stone'sin burgerit. Lopputulos ei ihan vastannut odotuksia. Maku oli sinällään hyvä ja koko varsin muhkea, mutta leipä oli vähän kuivahko. Hyvässä burgerissa pitää olla riittävästi kastiketta, jotta leipä pystyy imemään sitä ja pehmenee sitä kautta. En ehkä menisi tänne uudestaan.

Stone'sin eduksi on laskettava juomapuoli, joka oli hyvin mietitty. Jokaiselle annokselle oli listalla sekä viini- että olutsuositus. Viinejä sai kaikkia laseittain. Päädyin jopa kokeilemaan burgerilleni suositeltua argentiinalaista punaviiniä, vaikka yleensä burgerin kanssa pitäydyn oluessa. Suositus toimi erinomaisesti.

Morrison's Grill & Green

Puolivahingossa ajauduimme jo aiemminkin testattuun Morrison's Grill & Greeniin. Heidän burgerinsa oli maukas, joskaan ei mitenkään erityisen persoonallinen. Annos oli kyllä kooltaan vähintään riittävä. En jaksanut syödä kaikkia ranskalaisia. Onneksi annoksen olisi saanut ranskalaisten sijaan salaatti kyytipoikanaan.

Dylan

Töistä käväisimme lounaalla Arabian Dylanissa. Sieltä saa joka päivä juustoburgerin, vaikka muut listan vaihtoehdot muuttuisivatkin päivittäin. Sitten edellisen käynnin annoksesta oli pudonnut pois superhyvä majoneesi. Siitä pieni miinus. Ranskalaiset ovat Dylanissa hyviä, samoin burger, joskin soossia voisi tässäkin burgerissa olla enemmän.

Midhill

Ja tokihan se Hans Välimäen Linnanmäen Kattilaan pystyttämä nimikkopaikka Midhill (midhill = välimäki, nerokasta?) oli myös käytävä testaamassa. Tarkoitus oli kyllä mennä kaveriporukalla Funky Burgeriin, mutta valitettavasti organisaattorimme oli sopinut ajankohdaksi 17.30, jolloin Funkyssa vietettiin vielä siestaa. Emme jaksaneet odottaa puolta tuntia vaan suuntasimme Lintsille.

Odotukset Midhillin burgeria kohtaan olivat korkealla, mutta usko meinasi loppua jo ennen kuin saimme edes tilausta tehtyä. Tarjoilija nimittäin unohti meidät ruokalistoinemme pöytään 20 minuutiksi. Toisella puolella reilusti meidän jälkeemme pöytiin saapuneet ruokailijat jo maistelivat annoksiaan. Lopulta yksi meistä kävi kysäisemässä, että olisiko sitä palvelua tulossa vaiko eikö. Tarjoilija pahoitteli hitautta ja lupasi sitten hyvitykseksi ranskalaiset kaupan päälle. Ranskalaisethan Midhilissä pitää tilata erikseen ja ne ovat hanhenrasvassa paistettuja.

Testasimme perusjuustohampurilaisen cheddarilla sekä Meat me-burgerin sekä gruyere- että roquefort-juustolla. Minun syömäni roquefort-juustolla varustettu Meat me oli kyllä erinomainen purilainen, väittäisin jopa parhaaksi Suomessa syömäkseni. Parempi puoliskoni ei ollut yhtä innoissaan cheddar-cheeseburgeristaan. Oli kuulemma vähän kuivakka. Minun burgerissani oli soossia riittävästi.

Pienoisen miinuksen hitaan palvelin lisäksi Midhill saa kehnosta juomavalikoimastaan. Viinejä listalla oli jokunen, mutta burgerin kanssa kyllä sopii parhaiten olut. Sitä oli tarjolla hanasta tasan Carlsbergia (joka on kyllä tusinalageriksikin supertylsä) ja pullossa ehkä paria vaihtoehtoa.

Popcorn

Innostuimme kokeilemaan myös Midhillin pirtelölistan läpi. Meitä kun oli neljä, saimme helposti kokeiltua kaikki maut eli mansikan, suklaan, vaniljan ja popcornin. Olin jostain lukenut, että juuri tuo popcorn-pirtelö on erinomainen, joten otin sen. Oikeassa oli kehuja, ehkä paras pirtelö ikinä. Vaniljakaan ei ollut paha. Myös muut pirtelöt vaikuttivat ihan aidoista aineksista valmistetuilta.

Shakeshack

Kesälomareissulla New Yorkissa tuli syötyä useampikin burgeri, kun osaavat siellä niitä niin hyvin tehdä. Shakeshack oli taas ykkönen supermehukkaalla (lue: rasvaisella) burgerillaan. Myös paikan pirtelöt ovat hyviä. Eikä tuo Brooklyn Breweryn valmistama Shackmeister-olutkaan ole ollenkaan pöllömpi. Hauskasti siinä aidossa ja alkuperäisessä Madison Square Parkin Shakeshackissa käydessämme tarjolla oli päivän erikoisburger, joka oli nimeltään ehkä Smokeshack tai jotain sinne päin. Joka tapauksessa siinä oli pekonia sekä jotain muuta savustettua tuomassa savun makua. Erinomaista oli, nam nam.

Snacky

Myös paluun tehnyt Snacky tuli testattua, kun semmoinen avautui kävelymatkan päähän kotoa. Ihan parhaimmistoon ei heidän esityksellään ollut asiaa, mutta kyllä tuokin burgeri ehdottomasti perus-mäkkärin surkeat lätyt voittaa mennen tullen.

Hard Rock Cafen S.O.B. burger. Kännykkäkamera ei pärjää hämärässä.

Suomeen vihdoin saapunut Hard Rock Cafe huhun mukaan tarjosi mainioita hampurilaisia. Yritimme sinne aluksi viiden hengen porukalla päästä kokeilemaan, mutta silloin ei aikataulu antanut periksi tunnin jonotusajalle. Myöhemmin sitten paremman puoliskon kanssa kahdestaan pääsimme puolen tunnin jonotuksella syömään.

Testasimme rokkipurilaisista legendaarisen sekä SOB:n. Molemmat olivat maukkaita, pihvissä oli hyvä grillatun maku. Minulle jotenkin näistä tuli etäisesti Shake Shack mieleen, joskaan mehukkuudessa HRC ei päässyt lähellekään. SOB sisälsi kastikkeina chipotlea ja guacamolea. Näistä jälkimmäistä en olisi osannut mieltää hampurilaiskastikkeeksi, mutta nyt osaan. Toimi erinomaisesti. Paikka on kyllä aikas meluisa ja toistaiseksi ainakin koko ajan ammutun täysi.

Vielä pitäisi ehkä se Funky Burger käydä kokeilemassa, koska siitä on paljon hyvää sanottavaa ihmisillä ollut. Damn good cheeseburger on kuulemma hyvä. Siinä on sinihomejuustoa. Se siis painiin kovassa sarjassa mm. New Yorkin Spotted Pigin roquefort-burgerin ja Midhillin vastaavan kanssa. Lisäksi Siltasen burgereita kehuttiin Glorian Ruoka & viini-lehdessä. En ole siellä koskaan käynyt syömässä, mutta vähän ristiriitaisia lausuntoja olen paikasta kuullut. Näiden jälkeen voi mennä aikas kauan ennen kuin tekee mieli burgeria. Kiintiö alkaa olla nyt täynnä.

Omatekoinen purilainen