Joululomalla Teneriffalla

Jotenkin talvilomailu on meillä jakautunut vuorovuosin Teneriffalle ja Thaimaahan kohdistuvaksi. Tällä kertaa oli Teneriffan vuoro. Aiemminkin näistä reissuista on ollut tarkoitus kirjoitella, mutta aina se on jäänyt. Nyt sitten yritän vähän raapustaa sanasen aiempienkin kertojen puolesta. Luvassa siis joitakin faktoja ja omia havaintoja Teneriffalta.

Puerto de la Cruz

Vähän aiemmasta poiketen olimme reissussa joulun. Uusi vuosi meni siellä myös, mutta tämä on ollut ohjelmassa aiemminkin, kaksi edellistä Teneriffan reissua olivat uuden vuoden ja loppiaisen reissuja. Ensimmäinen joulu poissa kotoa oli positiivinen kokemus. Kun ei ole jouluihminen, ei perinteisen jouluhössötyksen pois jääminen haitannut lainkaan, pikemminkin päin vastoin.

Ja sitten asiaan. Teneriffa siis on suurin Espanjalle kuuluvista Kanariansaarista. Saari on vulkaanista alkuperää ja se jakautuu karkeasti ottaen kolmeen osaan: rutikuivaan eteläosaan, vuoristoon ja vehreään pohjoisosaan. Suurin osa lomakohteista sijaitsee etelässä, koska siellä on enemmän aurinkoa. Toisaalta etelän rantakohteissa kaikki on rakennettu turisteja varten. Tämä sopii luonnollisesti niille, jotka haluavat lomaltaan paljon aurinkoa ja olutta, eikä muuta. Sekä tietysti sitten lapsiperheille. Myös iltaelämää turistien iloksi on etelän kohteissa järjestetty.

Teide hotellihuoneen parvekkeelta Purto de la Cruzista kuvattuna. Etualalla Puerton yläkaupunkia. Siitä ylempänä edelleen muita Orotavan laakson kyliä.

Vuoristosta löytyy Espanjan korkein vuorenhuippu Teide, joka kohoaa merenpinnasta reiluun 3700 metriin. Teide on tulivuori. Näitä pannuja löytyy saarelta lukuisia muitakin. Aktiivisiakin ovat, joskin aika rauhallisia kai viimeaikoina. Teide ilmeisesti kuitenkin on yleensä noin 100 vuoden välein possahtanut ja edellinen possahdus oli juurikin 1909.

Niin sanotun huoltotauon paikka tienvarressa matkalla Mascaan. On sitä huonompiakin maisemia katseltu rakkoa tyhjennettäessä. Meren takana siintää naapurisaari La Gomera.

Vuoristossa on ihan kiva käydä pyörähtämässä, sillä maisemat ovat todella hienoja. Rinnettä noustessa palmut vaihtuvat ensin mäntyihin ja sitten pieniin käkkäräpensaisiin. 2800 metrin korkeudessa on varsin kuivaa punertavakivistä ylänköä, jossa on kuvattu alkuperäiset Apinoiden planeetta-elokuvat. Vähän tuntuu kuin kuussa olisi. Kirkkaana päivänä korkeuksista näkyy helposti naapurisaarille. Yhdessä suunnassa siintää Gran Canaria, toisessa La Gomera ja kolmannessa La Palma. Nämä on tullut itse bongattua, ehkä jostain suunnasta näkyy vielä muitakin.

Puerto de la Cruz.

Pohjoisosa saaresta on sitten meille paremmin tuttu. Siellä sijaitsee Kanarian vanhin lomakohde Puerto de la Cruz, jossa 1800-luvulta lähtien alkoivat brittiläiset aristokraatit viettää luppoaikaansa. Osin tuntuu, että sama porukka on paikalla edelleen, sen verran iäkkääksi on pääosa turisteista käynyt. Vaan eipähän siellä muita turisteja oltukaan katsomassa.

Kanarian ilmastoa on kuvattu ikuiseksi kevääksi. Eteläisen sijaintinsa puolesta Teneriffalla luulisi olevan tukahduttavan kuumaa, mutta kylmä merivirta tasoittaa paahtavan auringon vaikutusta. Lopputuloksena on lähes ympäri vuoden tasainen lämpötila, joka vastaa suurin piirtein Suomen kesää. Auringon paisteen vaikutus tosin on paljon suurempi, möllykkä nimittäin porottaa todella kuumasti näin etelässä. Eteläpuoli saaresta on pääosin aurinkoinen aina, pohjoisessa satelee kohtalaisen usein, etenkin talvella.

Olemme Teneriffalle hankkiutuneet ihan pakettimatkalaisina. Eli siis toisin kuin lentokentän taksijonossa tyttö pakettimatkalaisia parjasi, eivät kaikki sellaisellakaan liikkeellä olevat istu koko lomaansa hotellilla olutta kittaamassa. Herran jestas, Kanariahan on viinialuetta! No, suoran lennon jos haluaa, niin lomalentoon on tyytyminen ja hotelli siihen päälle irtoaa yleensä pakettina varsin edullisesti. Nyt tosin oli vähän puhetta, että seuraavan kerran ottaisimme pelkät lennot matkatoimistosta ja suoraan kentältä lähtisimme vuokra-autolla kaartelemaan majoittuen pienempiin kyliin puolet lomasta ja sitten Puerto de la Cruziin toisen puolikkaan.

Puerto de la Cruz.

Puerto de la Cruz on noin 40 000 asukkaan Kanarialainen kaupunki, ei siis pelkästään läjä hotelleja meren rannalla. Kaupungissa on yksi isompi uimaranta (mustaa laavahiekkaa, eikä sitä Saharasta laivattua keltaista, jota on etelässä) sekä ihan hieno merivesiallasalue, joissa voi nauttia normaaleista rantapalveluista ja ottaa aurinkoa.

Keli on vähän epävarma auringon suhteen, mutta useamman reissun kokemuksella aurinkoa kyllä on aamiaisen ja lounaan välillä jonkin verran tarjolla melkein joka päivä. Välillä tosin voi olla pilvisiäkin päiviä, eikä kunnon sadekuurokaan ole poikkeuksellinen, jostainhan sen vihreän luonnon on se vesi saatava. Vuorten rinteillä möllöttävät pilvet yleensä laskeutuvat kaupungin ylle viimeistään iltapäivän aikana, mutta silloin aurinkokin on yleensä jo kääntynyt pois optimikulmastaan.

Konstailematon meriantura sitruunalla Rusticossa.

Puerto de la Cruzista sanottiin aikoinaan, että siellä ovat Kanarian parhaat ravintolat. Valitettavasti tilanne on muuttunut tältä osin huonompaan suuntaan. Kohde on viime vuosina vahvasti profiloitunut brittiläisten ja saksalaisten eläkeläisten lomapaikaksi. Tämä näkyy hotellien jakautumisena vaatimattomiin perushotelleihin ja eläkeläisten all inclusive-hoitokoteihin. Jälkimmäiset eivät sinällään ole nekään mitään loistohotelleja, vaan lisäarvo tulee lähinnä iltaisin järjestettävästä ohjelmasta sekä aterioista. Näissä eläkeläishotelleissa on yleensä myös hyvät auringonotto- ja uintimahdollisuudet, mistä syystä ne sopivat myös lapsiperheille.

Perushotelleissa puolestaan on yleensä katolla tilaa auringonottoon ja osassa myös pieni postimerkin kokoinen uima-allas. All inclusive-asiakkaat eivät luonnollisesti siirrä takapuoltaan noutopöydästä kaupungin muihin ravintoloihin, mikä osittain on näivettänyt tarjontaa.

Kalaa ja simpukoita La Herreriassa.

Onneksi kuitenkin hyviä ravintoloita vielä on jäljellä. Ihan fine dining-osastolle tällä asiakaskunnalla ei kannata lähteä, mutta varsin tasokastakin ruokaa on tarjolla. Toisaalta tavallisessa paikallisessa ravintolassa syöty pihvi- tai kala-annos ei sekään yleensä ole huono. Perusvarmistuksena kannattaa pysytellä semmoisissa ravintoloissa, joissa näkyy muitakin ruokailijoita, mieluusti myös paikallisia ihmisiä.

Tässä pieni lista tutuiksi käyneistä ravintoloista:

• La Herreria: Puoliksi suomalaisen pariskunnan pyörittämä ravintola, jossa ruoka on paikallista samoin kuin viinitkin. Palvelu ja ruoka hyvää, hinta varsin edullinen (pääruoat 10-15 euroa). Aluksi hieman epäilytti mennä syömään ravintolaan, jossa pärjää suomen kielellä, mutta kyllä täällä paikallisiakin käy  syömässä. Yleisestä linjasta poiketein Herreria on myös jouluaattona toiminnassa iltamyöhään, joskin pöytä kannattaa varata ennakkoon. Merianturaa kannattaa kokeilla, eikä pihvikään paha ole.
• Don Camillo: Italialaisia ravintoloita on aina joka paikassa. Tämä on ihan kiva lounasravintola. Pastat erityisesti ovat todella hyviä, eikä paikan tiramisukaan ole pöllömpää. Pizzoja varten ravintolassa on puu-uuni, joten lättyjen voisi olettaa olevan kelpoa tavaraa.
• Regulo: Pikkuisen jo hienompi ravintola, mikä näkyy myös pikkuisen korkeampina hintoina. Erityisesti merenelävissä löytyy. Pihvi ei ehkä täällä ole hintansa väärti, mutta tosiaan merenelävien kanssa osaaminen on hyvällä tasolla. Palvelu on erinomaista ja puitteet oikein viihtyisät. Joulukoristeissa tosin mauttomuuden raja oli tullut ylitettyä reilusti.
• Rustico: Varsin edullinen ja vähän huomiota saanut ravintola erinomaisella paikalla. Näkymät suoraan tyrskyiselle rannalle. Kalaruoat varsinkin maukkaita. Ei mikään erityisen tyylikäs ravintola, mutta palvelu kuitenkin ihan mallikasta. Ulkopöydät yhteisessä tilassa viereisen Pomodoron kanssa, vain pöytäliinan väri kertoo kummasta paikasta on kyse. Suosittelen näistä kahdesta Rusticoa.

Kaikki mainitut ravintolat ovat vanhoja tuttuja vuosien takaa, paitsi Don Camillo, johon tutustuimme vasta kaksi vuotta sitten. Muutama tutuksi käynyt ravintola on kadonnut kartalta. Tämä kannatta huomioida matkaopaskirjoja lueskellessa, jos kyseessä on vanhempi painos. Osa ainakin Lonely Planetin mainitsemista ravintoloista on lopettanut.

Charcon aukio uneliaana aamupäivällä.

Illallispaikkaa etsiessä varsin varmoja kohteita ovat Charcon aukio sekä Calle El Lomo. Näistä ensin mainittu on kaupungin keskeisin paikka, jonne kaikki väki kokoontuu iltasella. Sen ympärillä ja välittömässä läheisyydessä on lukuisia ravintoloita. Osa toki on selviä turistisyöttölöitä, mutta toisaalta esimerkiksi helposti tämmöiseksi laskettava Compostelanan pizzeria aukion kulmassa on myös paikallisten suosiossa, ja myös lähes aina ammutun täysi iltaisin. Pizzat eivät muuten ole yhtään pöllömpiä ja yömyöhäiselläkin nälkäinen saa saman ravintolan sivupisteestä kaupungin toiselta laidalta syötävää ravintolan ollessa kiinni vain kahtena vuorokauden tunneista.

Calle El Lomon ravintolatarjontaa. Aamupäivällä tämäkin paikka näyttää raukealta.

Calle El Lomo on kivenheiton päässä Charcolta sijaitseva kävelykatu, jonka varsinkin lähinnä Charcoa sijaitsevassa päässä on lähekkäin useita ravintoloita. Ensimmäisellä poikkikadulla on myös muutama vähän fiinimmän näköinen paikka, joihin emme kuitenkaan vielä ole ehtineet tekemään tuttavuutta.

Cortado ja cappuccino italiano sekä palat kakkua (n. 10 € yhteensä) Ebano Cafessa Puerto de la Cruzissa.

Kaupungissa on myös lukuisia miellyttäviä kahviloita, joissa on tarjolla kahvin lisäksi toinen toistaan houkuttelevamman näköisiä kakkuja. Pala kakkua ja kaksi kuppia kahvia kustantaa siinä 8 euron verran. Maitokahvin ystävien kannattaa ottaa espanjalainen versio cortado, joka on jossain cafe macchiaton ja cappuccinon välimaastossa, eli lopputulos ei ole suuren suuri, mutta ei ihan kertahörppykään. Espresso on espanjalaisittain café solo (voi joissain tapauksissa tarkoittaa myös mustaa kahvia, mutta kyllä se espresso oletuksena kuitenkin näyttäisi olevan, tarjoilija varmistaa mikäli on epäselvää).

Cappuccinon (espanjalaisittain capuchino) ystävä voi joutua pettymään saadessaan lempijuomansa maidon sijaan kermavaahdolla. Cappuccino italiano yleensä tulee sellaisena kuin voisi olettaakin. Tämä ihan vakavana varoituksen sanana.

Loro parquen pingviineillä vähän nokkapokkaa.

Puertosta löytyy myös eläinpuisto Loro Parque, josta löytyy maailman suurin kokoelma papukaijoja (espanjaksi loro). Näiden lisäksi puiston tarjontaan kuuluvat maailman suurin pingvinaario, isohko akvaario haitunneleineen sekä temppuilevia delfiinejä, merileijonia ja miekkavalaita. Muitakin mönkäisiä on tarjolla, joten kyllä tuolla useamman tunnin saa aikaa kulumaan. Knoppina mainittakoon, että elokuvassa Linnunradan käsikirja liftareille alussa esitetty delfiinien suurkiitos kaloista ja poistuminen planeetalta on kuvattu Loro Parquessa.

Bussimatka Los Gigantesista Puerto de la Cruziin tarjoaa nähtävää koko rahan (4,40€ Bono bus-kortilla) edestä.

Teneriffalla ei todellakaan kannata jäädä kököttämään hotellille (paitsi, jos ihan oikeasti se on loman tarkoitus). Saarella on ensinnäkin erinomainen julkinen liikenne. Bussilla pääsee liikkumaan hyvin monipuolisesti ja edullisesti. Kun vielä ottaa selvää ja hankkii Bono Bus-kortin, säästää vähintään kolmasosan ja parhaimmillaan puolet matkan hinnasta (riippuen vähän matkan pituudesta). Kermana kakun päälle ainakin Google Maps osaa näyttää reittiehdotukset paikkojen välillä julkista liikennettä käyttäen.

Julkisen liikenteen lisäksi erinomainen vaihtoehto liikkumiseen on ajokortilliselle ihmiselle auton vuokraaminen. Kärry ei kustanna paljoa ja sillä liikkuminen saarella on todella helppoa. Vuoriston teillä tosin maltti on valttia ja kokemus auton käsittelystä tulee tarpeeseen. Tiet ovat nimittäin todella kapeita ja mutkaisia, eikä mutkan taakse ole näkyvyyttä. Teillä liikkuu myös sekä paikallisliikenteen busseja että turistikyydityksiä, joten tarkkana saa olla. Mutta hyvin tämmöinen perusautoilijakin on siellä pärjäillyt.

Olemme nyt siis neljä kertaa Teneriffalla käyneet ja jonkin verran saarta kiertäneet. Edelleenkin kuitenkin on vielä pitkä lista kivan kuuloisia paikkoja näkemättä. Saarella myös matka pisteestä toiseen on itsessään elämys, sillä maisemat ovat joka puolella todella hienoja (puhun nyt tästä saaren pohjoispuolesta, etelä näyttää lähinnä avolouhokselta).

Maailman vanhin kanariantraakkipuu Icod de los Vinoksessa.

Tällä kertaa kävimme piipahtamassa Icod de los Vinoksen kylässä, josta löytyy maailman vanhin kanariantraakkipuu. Paikalliset väittävät yli tuhatvuotiaaksi, mutta tokkohan on ihan niin vanha.

Tuore perhonen valmistautuu ensimmäiselle lennolleen kotelonsa kyljessä.

Lisäksi tarjolla on perhospuutarha, joka siis on vähän kuin perhosten eläintarha. Siellä kasvatetaan tropiikin perhosia osana uhanalaisten lajien suojeluohjelmaa. Erilaista kirjavaa siivekästä on nähtäväksi paljon ja hyvällä tuurilla näkee myös uuden perhosen kuoriutumisen kotelostaan.

La Lagunan vanhaa kaupunkia. Siesta sulki kaupat.

Kävimme myös saaren vanhimmassa kaupungissa, entisessä pääkaupungissa La Lagunassa, jonka vanha kaupunki on Unescon maailmanperintökohteiden listalla. Talot ovat 1500- ja 1600-luvuilta ja edustavat värikästä paikallista rakentamista parhaimmillaan. Kaupunki on vähän ylempänä sisämaassa, joten siellä voi olla pikkuisen viilempää kuin rannikolla.

Näköalapaikalla Tacoronten viinialueella.

Viininviljelyalueita saarella on useampia. Viinimaassa matkaillessa on aina kiva käydä katsomassa, miten missäkin viiniä kasvatetaan ja valmistetaan. Jokaisessa paikassa on omat vuosisatojen varrella muodostuneet tapansa, joita on sitten teknologian kehityksen myötä päivitetty toisaalla enemmän ja toisaalla vähemmän. Teneriffan viinialueista tietoa halauville on ihan oma sivustonsa, josta löytyvät viinitilat yhteystietoineen. Me kävimme tällä kertaa pörräämässä Tacoronten viinialueella. Aiemmin Puerton läheinen La Orotavan viinialue on tullut tutuksi.

Mascan kylän raittia.

Autoilimme myös vuorten kainalossa sijaitsevaan Mascan kylään. Tämä paikka oli 1960-luvulle asti pelkän kinttupolun päässä, kunnes autotie viimein valmistui. Santiago del Teiden kylästä ajelimme Mascaan superkiemuraista ja -kapeaa tietä, jossa vuokra-Seat sai tehdä tosissaan töitä. Tien varrella oli mukavasti näköalapaikkoja, joissa pystyi pysähtymään ja katselemaan maisemia. Ensin kiivettiin vuorta ylös ja sitten alaspäin. Masca on todella piskuinen kylä, joka nähtävästi elää täysin turismista. Bussilasteittain sinne väkeä näkyy tulevankin. En yhtään ihmettele, sillä maisevat ovat todella hienoja. Pari kertaa päivässä ajelee paikallisliikenteen bussikin Santiago del Teidestä Buenavista del Norteen ja tällä välillä sijaitsee myös Masca.

Iltakahvilla Buenavista del Norten näköalakahvilassa lähellä golfkenttää.

Mascasta ajelimme edelleen Buenavista del Norteen, jossa ihailimme auringonlaskua.

Garachico kuvattuna ylempää rinteeltä käsin. Näköalakahvila tarjoaa maukkaat banaanimunkit. Saimme myös tertun banaaneja matkaevääksi ihan kaupan päälle ja erikseen pyytämättä.

Buenavistasta Puertoon merenrantaa mukailevaa tietä ajellessa matkan varrelle sattuu myös Garachico, joka on letkeä pikkukaupunki. Sillä oli aikoinaan hyvä satama, joka toi kaupunkiin vaurautta. Läheinen tulivuori päätti kuitenkin pilata sataman heittämällä laavat kaupungin niskaan. Nyt on aika kivinen ranta, mutta eloa tuntuu kaupungissa silti edelleen riittävän.

Candelarian kirkko.

Muita autoillen tutuiksi käyneitä paikkoja ovat mm. Candelarian ja Güímarin kylät. Ensin mainittu näistä on Kanarian mahdollisesti tärkeimmän kirkon kotipaikka. Kyseinen kirkko on Candelarian basilika ja sieltä löytyy saarten suojelupyhimyksen patsas ja sitä käyvät sitten asukkaat muiltakin saarilta pyhiinvaelluksella katsomassa.

Suojelupyhimyksen patsaan tarina on ihan mielenkiintoinen. Sen olivat nimittäin löytäneet rannalta Teneriffan alkuasukkaat, jotka pitivät sitä jumalan kuvana. Espanjalaiset sitten veivät patsaan kukistettuaan alkuasukkaat ja antoivat patsaalle uuden merkityksen ja rakensivat erinäisten vaiheiden jälkeen majapaikaksi Candelarian basilikan 1900-luvulla. Alun perin patsas lienee ajautunut rantaan jostain haaksirikkoutuneesta laivasta lähtöisin olevan romun mukana. Näin ainakin muistan jonkun kertoneen. Tarinoita tosin lienee useampiakin.

Güimarin pyramideja.

Jälkimmäisestä puolestaan löytyi kaivauksissa pyramideja, joita amerikan asuttamisesta eriäviä mielipiteitä esittänyt norjalaistutkija Thor Heyerdahl piti Afrikasta Amerikkaan matkalla olleiden intiaanien pystyttäminä. Totuus taitaa olla toinen, mutta ihan kiva keskus oli tämänkin tulkinnan varaan rakennettu. Lisäksi paikan päällä esitellään saarten luontoa ja elinkeinoja ennen ja nyt. Kauniina päivänä paikallisia liskoja ainakin on paljon nähtäväksi alueella kierrellessä.

Puerto de la Cruzin kaupunki järjestää kivan ilotulituksen Plaza de Europan edessä olevalta aallonmurtajalta käsin.

Vaikka Teneriffa on nyt jo ehtinyt jonkin verran käydä tutuksi näiden reissujen myötä, on edelleen tuleviksi reissuiksi paljon uusia paikkoja nuuskittavaksi. Kohteesta on jo ehtinyt muodostua melkein kesämökkiä vastaava paikka, jonne on kiva palata katsomaan, miten ovat nurkat pysyneet pystyssä. Kun en nyt mökki-ihminenkään ole.

Kiinnostuneille löytyy tietoja esimerkiksi Lonely Planetin Kanarian oppaasta. Jos haluaa vain yhden saaren edestä tietoja, pystyy pdf-muotoisena ostamaan kyseistä saarta käsittelevän luvun kirjasta nettikaupasta noin kahden ja puolen euron hintaan. Näin teimme itsekin. Kahden reissun tarpeiksi on ideoita oppaan sivuilta löytynyt ja edelleen jäi muutama takataskuun tulevaa varten.