Ehdoton hyvä puoli näissä Neuhausin konvehdeissa moniin muihin verrattuna on se, että ne koostuvat lähinnä suklaasta ja erilaisista pähkinöistä. Ei siis mitään karseita marmeladitäytteitä. Varmaan niistäkin joku tykkää, mutta minulle niiden hienous ei ole koskaan avautunut.
Suklaata tärkeämpi joulun herkuista minulle olivat kuitenkin vuoden aikana hyllyyn haalimamme joulupöydän viinit. Jouluna on sallittua unohtaa kaikki kohtuus ja keskittyä nauttimaan, vai miten se meni.
Jääkellarin lohen kanssa hörppäsimme samppanjaa, pääruoalle oli baroloa, juustoille joulun alla viinilehtien kilvan ylistämää ranskalaista portviinin korviketta banyulsia ja jälkiruokajuustokakulle vielä kanadalaista jääviiniä. Barolohan ei ole mikään kinkkuviini, mutta meidän jouluateriamme oli ehkä muutenkin hieman perinteistä poikkeava ja tuunattu osin tätä juomaa silmällä pitäen. Erityisesti mieleen jäivät nämä kaksi viimeksi mainittua makeampaa tököttiä. Etenkin jääviini oli kyllä varsinainen kruunu muutoinkin onnistuneelle aterialle.
Saamistani lahjoista on pakko nostaa esiin Saku Tuomisen keittokirja Basta! Italialaisen ruokakulttuurin abc. Siitä menin kyllä aivan pähkinöiksi. Olin onnistunut täysin missaamaan tällaisen kulttuuriteon, joten en osannut tätä lahjaa lainkaan odottaa saavani. Ehdottomasti kaikille italian ja sen keittiön ystäville suositeltava teos.
Reseptien lisäksi kirja valottaa italialaista suhtautumista ruokaan, mikä onkin ehkä jopa sitä mielenkiintoisinta luettavaa. Vain pitempään paikan päällä aikaa viettänyt ihminen voi tällaisia havaintoja tehdä. Niiden jakaminen muille asiasta kiinnostuneille on kyllä hatunnoston arvoinen teko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti