Atrialla meni lisäainepuolukka nenään

Jo jonkin aikaa julkisuudessa vellonut lisäainekeskustelu saa varmasti uutta vettä myllyynsä Atrian lisäaineita puolustavasta mainoskampanjasta. Ainakin eilisessä Hesarissa oli kokosivun mainos, jossa Atria kertoi puolukasta löytyvistä lisäaineista. Koska puolukassakin on e-kooditettuja lisäaineita, niin kyllähän se sitten on ihan okei, että niitä on valmisruoassakin.

Kuvan lähde: Yle

Atria on siis löytänyt puolukasta samoja aineita, joita elintarviketeollisuus lisää tuotteisiinsa ja merkitsee ne e-koodilla tuoteselosteeseen. Puolukassa nämä aineet tuottaa kasvi maaperästä imenistään aineista auringonvaloa apuna käyttäen. Elintarviketeollisuus käyttää kemianteollisuuden tuotantoprosessien kautta syntyneitä samoja aineita. Näitä lisätään valmisruokatuotteisiin korjaamaan teollisen prosessin niihin aiheuttamia ongelmia. Siis tuotteisiin, joihin niitä ei kotikeittiössä tarvitse lisätä. Siksi tässä yhteydessä puhutaan lisäaineista.

Ainakin minä syön huomattavasti mieluummin maatalouden kuin kemianteollisuuden tuotteita. Jos kuitenkin unohtaisimme keskustelun aineiden luontaisuudesta/luonnottomuudesta ja ajattelisimme, että lähteestä riippumatta kyseessä on sama aine. Tästäkin huolimatta lisäaine ruoassa on aina lisäaine.

Osa lisäaineista voidaan perustella niiden pieneliöiden toimintaa estävällä vaikutuksella. Ne siis parantavat ruoan säilyvyyttä ja sitä kautta toimivat kuluttajan parhaaksi, eikös niin. Tai sitten teollisuuden parhaaksi mahdollistaen pidemmän myyntiajan ja tuottavat mm. kääretorttuja, jotka säilyvät vuoden homehtumatta. Hienoa, vai mitä!

Ruoan säilyvyyttä parantavat lisäaineet ovat kuitenkin järkisyin perusteltavissa, joten unohtakaamme ne. Mihinkäs muuhun lisäaineita käytetään? Ensin tulevat mieleen väriaineet. Niitä käytetään tekemään teollisen prosessin aikana vähemmän houkuttelevan näköiseksi muuttunut ruoka paremmin myyvän näköiseksi. Varmasti se myös samalla maistuu paremmalta, onhan näköaisti ihmisellä hyvin määräävä.

Lisäaineilla myös korjataan kaikkea muutakin ikävää, mitä ruoalle on prosessissa tapahtunut. Jos ruoan rakenne on muuttunut tunnistamattomaksi, korjataan se lisäaineilla. Katsopas vaikka joskus sitä pakastealtaan halvinta vaniljajäätelöä ja laske siitä lisäaineet (mikäli kyseessä on kermajäätelö, tarkista samalla, onko kerma ensimmäisenä mainittu ainesosa, kuten kuuluisi, vai onko siinä kermaa laisinkaan). Jos ruoka ei maistu miltään, korjataan sekin ongelma lisäaineilla, kuten luotaisia moninkertaisesti vahvemmilla keinotekoisilla aromeilla ja arominvahventeilla.

Lisäaineiden haitoista on keskuteltu ja väitelty jo pitkään. Teollisuuden mielestä lisäaineet ovat turvallisia ja niitä voi käyttää huoletta viranomaisten ohjeistuksia noudattaen. Kaikki eivät kuitenkaan ole samaa mieltä. Tavallisen kuluttajan on hyvin vaikea muodostaa käsitystä asiasta, mutta kuten yleensäkin, totuuden voisi arvella olevan jossain siellä ääripäiden välimaastossa.

Ja mikäs tässä oli sitten se pointti? Eniten minua henkilökohtaisesti ärsyttää elintarviketeollisuuden lisäaineiden käytössä se, että lisäaineita käytetään kuluttajan huijaamiseen. Sen sijaan että valmistuksessa pyrittäisiin käyttämään tuotteisiin oikeasti kuuluvia raaka-aineita, aidot aineet korvataan keinotekoisilla. Tärkein syy tähän on tietenkin raha. Teollisuuden perimmäinen tarkoitus ei ole tarjota parasta mahdollista kuluttajille, vaan tuottaa voittoa. Teollisuus tekee siis parhaan sijaan juuri riittävän hyvää mahdollisimman halvalla. Sen riittävän hyvän määrittelee kuluttaja. Jos jokin myy hyvin, on se teollisuuden mielestä riittävän hyvää, vaikka olisikin tehty sahanpurusta ja jäteöljystä (ehkä hieman liioitellen).

Lisäaineita käyttämällä elintarviketeollisuus säästää rahaa. Lisäaineita tuotetaan teollisin prosessein valtavia määriä edullisesti ja niiden käyttäminen on paljon halvempaa kuin aitojen raaka-aineiden käyttäminen. Esimerkiksi keinotekoisesti valmistettu vanilliini on paljon halvempaa kuin maailman toiseksi kallein mauste vanilja. Vaikka vanilliini on myös vaniljan keskeisin aromiaine, on aidossa vaniljassa muutakin (huomaa muuten tässä, että yleensä vanilja- ja vanilliinisokeri saavat molemmat arominsa keinotekoisesta vanilliinista!). Lisäaineet eivät myöskään pilaannu helposti, joten hävikkiä ei pääse muodostumaan.

Tuossa ylhäällä käyttämini kuvan lähteenä on Ylen juttu, jossa kerrotaan lisäaineista. Siinä toisaalta puolustetaan lisäaineita, mutta toisaalta varoitellaan niiden mahdollisista vaaroista. Jutussa mainitaan, että lisäaineilla on aina jokin tarkoitus, jota varten niitä on tuotteeseen lisätty. Tässä edellä olen jo joitain tällaisia syitä luetellut. En ole näitä juttuja keksinyt itse, vaan olen niihin törmännyt tutkiessani aihetta tarkemmin kirjallisuudesta ja verkkolähteistä. Korostaisin kuitenkin, että tässä esittämäni asiat ovat minun mielipiteitäni, jokainen muodostakoon omansa.

Lopuksi täytyy tunnustaa, että en edes lukenut sitä Atrian mainosta ihan loppuun asti, kun verenpaine kohosi jo yli terveellisen rajan. Pitänee yrittää päästä tekstin loppuun asti, jos vaikka sieltä löytyisi jokin pehmentävä asianhaara. Asiasta ihmisten kanssa keskusteltuani kuitenkin pahasti näyttää siltä, että Atria on tässä vain puolustamassa valitsemaansa strategiaa. Muut valmisruokavalmistajat ovat esitelleet lisäaineettomia vaihtoehtoja, mutta Atria on jättäytynyt tästä leikistä pois. Ja käyhän se näinkin, tuotekehittelyn sijaan rahat sijoitetaan markkinointiin. Tärkeintähän on, että kauppa käy.