Perusasioita taas: lihamureke

Tämä ohje menee nyt sinne perusvarmalle osastolle, joka alkoi taas houkutella epäonnisten kokeilujen jälkeen (valitin samasta aiheesta myös täällä).

500 g naudan jauhelihaa
4 siivua pekonia
4 aurinkokuivattua tomaattia
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 tl suolaa
mustapippuria myllystä
4 kovaksi keitettyä munaa
voita paistamiseen

Keitä ensin munat. Sulata voi pannulla ja kuullota siinä kevyesti kuutioitu sipuli ja valkosipuli. Kuutioi pekoni ja lisää se pannulle. Paista pekoni kypsäksi. Kuutioi aurinkokuivatut tomaatit.. Sekoita sipuli-pekoni jauhelihan joukkoon. Lisää aurinkokuivatut tomaatit, suola ja pippuri. Sekoita mureketaikina tasaiseksi.

Levitä taikina leivinpaperin päälle uunipellille tai -vuokaan ohueksi matoksi. Laita keitetyt munat peräkkäin taikinan päälle ja pyöritä rullaksi niin, että munat jäävät kokonaan piiloon. Paista 175-asteisessa uunissa 1,5 tuntia.

Keitin murekkeelle kaveriksi kukkakaalimuusia ja tein vielä lisäkkeeksi vähän salaattia.

Basilikasta pestoksi

Onnistuin kuin onnistuinkin alkukesästä toisella yrittämällä saamaan basilikan siemenet itämään ja kasvattamaan varsin vaikuttavat varret kämmenen kokoisilla lehdillä. Nyt kasvukausi näytti selvästi olevan lopuillaan, joten tuotokset oli aika laitta lihoiksi. Ensimmäisenä sovelluskohteena mieleen tuli pesto.

Olen ennenkin tehnyt pestoa Alkon ja Valion yhteisjulkaisusta Juusto & viini löytyneellä ohjeella. Tulos oli niin hyvä, että kaivelin kirjan esille. Roiskeista päätellen tämä kirjan ohjeita on kokattu ahkerasti. Viime vuosina se tosin on päässyt unohtumaan. Täytynee kaivella muutama muukin vanha suosikki kirjan sivuilta tänne blogiin talteen, jahka nyt sitten kerkeän.

Aluksi tuntui, että basilikaa on aivan tolkuttomasti. Kun sitten nypin kaikki lehdet kahdesta varresta talteen ja painelin ne tiukaksi mitta-astiaan, ei niitä niin kauheasti lopulta ollutkaan. Alkuperäisessä ohjeessa basilikaa käytettiin 2 1/2 dl, mutta minä sain kasaan desin vähemmän. Noh, skaalasin sitten ohjeen tämän määrän mukaan.

1 1/2 dl tiukkaan pakattua tuoretta basilikaa
75 g parmesaania
3/4 dl oliiviöljyä
1/8 tl suolaa
2 valkosipulin kynttä
27 g pinjansiemeniä

Laita ainekset tehosekoittimeen ja pyöräytä tasaiseksi tahnaksi.

Lopputuloksena syntyy noin 180 g pestoa. Pestoa voi käyttää hyvin esim. tuorepastan kanssa. Itse päätin kokeilla uunissa paistettua pestolohta. Mutta siitä sitten lisää ensi kerralla.

Maapähkinäinen kookoskanakeitto

Maapähkinävoi ja kookosmaito, siinäpä vasta mainio pari. Chili sopii kuvioon myös hyvin. Syysflunssan parantajaksi ajattelinkin siis keitellä kookoskanakeiton, johon mausteeksi maapähkinävoita ja chiliä. Pohjaksi bosnin (ks. Elimäen perimmäinen tarkoitus) ohjeen Pastanjauhajilta. 

2 sipulia viipaleina
3 cm tuoretta inkivääriä raastettuna
8 valkosipulinkynttä murskattuna
500 g kanaa paloina
1 tl kanelia
2 tl chilijauhetta
1-2 rkl punaista currytahnaa
2 tl jeeraa
2 tl mustapippuria
2 rkl kalakastiketta
3-4 kaffirlimetin lehteä
200 g parsakaalia
200 g tomaattia lohkoina
1 litra kanalientä
400 g kookosmaitoa
1/4 dl maapähkinävoita
tuoretta korianteria

Paista sipulit ja inkivääri öljytilkassa. Lisää mausteet ja paista hetki. Lisää kana ja anna ruskistua. Lisää kanaliemi sekä vihannekset ja keitä miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Lisää lopuksi kookosmaito ja maapähkinävoi ja lämmitä.

Mikäli käytät ehtaa Thaimaalaista currytahnaa, etkä ole supertulisen ystävä, lienee 1 rkl riittävä määrä. Itselläni oli Aroy-d:n varsin tuhdisti maustettua tahnaa, jota käytin tuon 2 rkl verran. Tuloksena nenä valui muutenkin kuin flunssan takia, vaikka siedän tulisuutta mielestäni varsin hyvin.

Keitto oli tulisuudestaan huolimatta maukasta, joskin vaimoke kertoi haluavansa sen vastaisuudessa vähemmän tulisena. Flunssakin parani jo, joten tämänhän olisi voinut laskea vaikka lohturuoaksi. Olisin siis voinut osallistua marraskuun ruokahaasteeseen, mutta osallistumisaika oli jo mennyt umpeen. Tosin nolla ääntä saa osallistumattakin, joten siinä suhteessa tulos on sama näinkin.

Eineslihapullia ihmettelemässä

Onnettoman ajankäyttötilanteen seurauksena ruokapöytäämme päätyi eines lihapullien muodossa. Tämä oli ihan oikeasti hyvin erikoinen tilanne. Edellisestä kerrasta on kulunut jo useampi vuosi. Päätin ottaa tästä kaiken irti ja tutustua huolella tuoteselosteeseen.

Kyseessä oli HK:n Mummon pekonilihapullat. Pakkaus jo isolla huutaa, että säilöntäaineita ei ole käytetty. Mutta mistäs asti lihapullissa on käytetty perunaa? Aika erikoista. Ilmeisesti valmistusprosessi on tehnyt jotain pahaa rakenteelle ja perunan tärkkelys on toiminut siinä sitten apuna tilanteen korjaamisessa. Pari vuotta sitten perunan sijaan olisi varmasti käytetty lisäainetta tai useampaakin. Sinänsä paljon parempi näin.

Ei tämä teollinen tuote nyt muutenkaan ihan kotoisilla raaka-aineilla ole syntynyt. Vai savustaako sinun mummosi glukoosia lihapullia varten? Olisikohan kenties pekonin savun makua haluttu vähän boostata tällä tavoin?

Kaiken kaikkiaan valmistusaineiden luettelo ei näyttänyt ollenkaan niin pahalta kuin olin etukäteen kuvitellut. Kanan nahkaa esimerkiksi ei löytynyt. Vaan miltäs nämä maistuivat? Vastaus kuuluu: eivät juuri miltään. Myös suutuntuma oli todella höttöinen. Ainoastaan pinta antoi jotain vastusta hampaille, muu osa lihapullasta oli epäilyttävän pehmoisen tuntuinen. Tämmöisenään ei näitä kyllä kehtaa kenellekään suositella.

Ihan vaan osso buco

Tässä parin viime viikon aikana on tullut tehtyä erinomaisen mainioita kokeiluja uusien reseptien saralla. Viimeksi kaksi pizzaa lensi suoraan biojätteeseen, kun koetaikina meni vähän liian lötköksi, eikä suostunut irtoamaan uuniin laitettaessa lapiosta. En uskonut kerrasta, vaan kokeilin sitten vielä toisenkin kerran. Tämä siis vain yksi esimerkki.

Siksikä otinkin nyt lusikan kauniiseen käteen, nappasin ohjeen suoraan netistä kohtalaisen luotettavasta lähteestä (Hesarin reseptit) ja ryhdyin kokkaamaan.

Lähi-Prisman keskimääräistä paremmassa lihatiskissä, jota pyörittää Wotkin's, on usein houkuttelevan näköisiä osso buco-siivuja tarjolla. Varmuudeksi kävin nyt kuitenkin "väärässä" Prismassa ostoksilla. Siellä ei tällainen lihalaatu kuulunut valikoimaan ja siksipä jouduin sitten vielä Stockalle täydennysostoksille. Stockan osso bucot eivät olleet yhtä hyvän näköisiä, mutta kun olivat ehtaa pihvikarjan lihaa, niin uskalsin kokeilla onneani. Kokoa näillä ainakin oli, sillä neljän siivun yhteispainoksi saatiin reilut 1,4 kg.

4 viipaletta naudanpotkaa
(3 rkl vehnäjauhoja)
1/2 tl suolaa
1 porkkana
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1/2 l lihalientä
2 rkl tomaattisosetta
2 rkl soijakastiketta
3 laakerinlehteä
1 tl timjamia
pippuria
voita paistamiseen

Voit jättää vehnäjauhon kokonaan pois, jos olet erityisen tarkka hiilihydraattien suhteen, ja hieroa suolan  potkaviipaleiden pintaan. Muussa tapauksessa sekoita jauhot ja suola ja kierittele potkaviipaleet seoksessa. Viillä potkaviipaleiden reunat käpristymisen välttämiseksi.

Sulata voi pannulla ja paista lihan pinta molemmin puolin ruskeaksi. Siirrä lihat pataan. Kuori ja lohko sipuli ja valkosipuli sekä viipaloi porkkana. Kuullota kasviksia hetken aikaa pannulla. Lisää pannulle lihaliemi, tomaattisose sekä mausteet. Kiehauta ja kaada pataan.

Hauduta 175-asteisessa uunissa noin kaksi tuntia. Homma on valmis, kun liha irtoaa luista. Voit peittää padan tarvittaessa foliolla tai kannella.

Minulla tuo lihamäärä oli niin huikea, ettei ruoka mahtunut piskuiseen uunipataani. Käytin sitten somasti lasagnevuokaa, johon laitoin folion päälle. Toimi ihan hyvin noinkin. Lisäkkeeksi muuten tarjosin kukkakaalimuusia sekä miniluumutomaatteja, kuten kuvasta näkyy.

Liha kypsyy kahdessa tunnissa mahtavan pehmeäksi ja saa todella kivasti makua. Mukana oleva sidekudos myös pehmenee ja muuttuu hyytelöksi. Osa paloista näyttää tämän johdosta hieman epäilyttäviltä, mutta suutuntuma on kauttaaltaan pehmeä ja maku erinomainen. Joissain resepteissä osso bucon sekaan lorautetaan viiniä. Pitänee sellaistakin versiota joskus kokeilla.

Tiikeribroileria ja coleslaw-salaattia

Tässä käytetyt kaksi ohjetta ovat kirjasta Karppaajan arkiruokaa. Kirjassa on simppeleitä vähähiilihydraattisia ohjeita. Tämä kanaruoka vaikutti kivalta ja sitä se olikin. Kirjan kuvassa kanan kanssa tarjolla oli coleslaw-salaattia, jonka senkin ohje samaisesta kirjasta löytyi. Tässä nyt sitten nämä kaksi yhdessä.

tiikeribroileri
4 broilerin rintafilettä
12 viipaletta pekonia

Leikkaa broilerin fileet kolmeen osaan. Kietaise kuinkin osan ympärille pekonisiivu. Laita rullat uunivuokaan ja paista 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia tai kunnes kanat ovat kypsiä.

coleslaw-salaatti
1/2 valkokaalia (eli keräkaalia)
1 porkkana
4 rkl majoneesia
1 dl smetanaa
suolaa
mustapippuria

Raasta kaali juustohöylällä ja porkkana raastinraudan karkeimmalla terällä. Sekoita ainekset kulhossa ja laita jääkaappiin vetäytymään. Mielestäni suolaa täytyy tässä käyttää, koska suolaton coleslaw on tylsän makuinen. Alkuperäisessä ohjeessa oli smetanan tilalla crème fraichea, mutta väittäisin smetanan olevan yleensä parempaa. Majoneesi kannattaa tehdä itse.

majoneesi
1 keltuainen
1/2 tl dijon-sinappia
1/2 rkl sitruunamehua
suolaa
ripaus valkopippuria
1 1/2 dl öljyä

Sekoita keltuainen ja mausteet. Lisää öljyä ensin tippa kerrallaan ja vatkaa hyvin. Kaada sitten loppu öljy varovasti ohuena nauhana koko ajan reilusti vatkaten. Tehosekoitin tai muu työkalu säästää huomattavasti vaivaa.

Tarjoa kanarullat coleslaw-salaatin kanssa.

Kaupassa leivotaan

Jokin aikaa sitten kauppareissulla lähi-Prismassa herätti ihmetystä mainos, jossa kerrottiin myymälässä harjoitettavan leivän leivontaa. Jotain uudistustahan se Fazer oli leipäosaston kalusteisiin viritellyt, mutta silti hieman epäilin tuota mainosta liioitteluksi. Aiemminhan samainen putiikki mainosti "täällä tänään paistettuna" leipää, joka on tuotu pakastettuna taikinana paikan päälle ja sitten vain käytetty uunissa paikan päällä.

Noh, asiaa piti sitten tutkia ihan tosissaan. Henkilökuntaa ei hihasta nykäistäväksi enää ilta-aikaan paikalla ollut, mutta onneksi internet pelasti tästäkin pälkähästä. Selvisi, että ihan oikeasti leivontaa paikan päällä harrastetaan. Tarkempi tiirailu hyllyjen taakse paljasti, että kyllähän siellä taikinan väännintä ynnä muuta oleellista tarvekalua oli tarjolla.

Ilmeisesti viimeaikainen vähähiilihydraattisen ruokavalion buumi on laittanut leipomot niin tiukalle, että kuluttajan palveleminen pelkän huijausleivän sijaan on jo alkanut kuulostaa kannattavalta. Ihan niin paljon en tästä innostunut, että olisin kokeillut leipää ostaa. Aika isoja juttuja kuitenkin pitää tapahtua, että marketin leipään rahojani sijoitan. Esimerkiksi pitäisi saada jonkinlainen todistekappale siitä, että niissä voisi olla myös makua.

Jälkihuomio: Muuttohärdellien keskellä leipominen on jäänyt vähän vähemmälle, ja niinpä tuli kokeiltua jopa ihan kaupan leipää. Aika hurjaa! Valitsin jonkin maalaisleivän tai sen kaltaisen näistä Prismassa paikan päällä leivotuista.

Ja sitten innolla maistamaan. Leipä oli ihan yhtä mautonta kuin kaikki muutkin vastaavat. Enpä osaa sanoa, oliko tässä oikeasti mitään lisäarvoa paikan päällä tapahtuneesta leipomisesta. Toisaalta, ehkä keskivertoasiakas haluaa leipänsä mauttomana. Onhan siihen sitten parempi kasailla kaikenlaista särvintä päälle. Maukas leipä kun ei kaipaa oikein muuta kuin voita päällensä.