Route 66 -matkaa suunnitellessamme parempi puolisko kysäisi, että sopisiko New Orleans mitenkään reitille. Eihän se sopinut, mutta pienen sovittamisen jälkeen tilanne oli toinen. Uusi suunnitelma sisälsi miltei kahden viikon kiertomatkan syvään etelään.
New Orleans on hyvä kohde ruokamatkailijalle. Creoli- ja cajun-keittiöt kohtaavat kaupungissa tehden siitä hyvin ainutlaatuisen kulinaristisen kohteen USA:ssa. Creolit ovat entisten siirtomaaisäntien, eli ranskalaisten ja espanjalaisten, jälkeläisiä, cajunit puolestaan ovat nykyisen Kanadan koillisosassa sijaitsevasta Ranskan siirtomaa Acadiasta sotaa paenneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Creolit olivat alkujaankin kaupunkielämään tottuneita, kun taas cajunit olivat maaseutuväestöä. Molemmilla on vahva oma ruokakulttuurinsa.
New Orleanshan on alunperin ranskalaisten perustama kaupunki. Se näkyy mm. leivonnaisissa. Kaupungin tunnetuin leivonnainen on ranskalaisilta lainattu beignet. Ilmeisesti neworleansilainen beignet on kuitenkin jollain tapaa erilainen muihin verrattuna. Tätä hieman tippaleivältä maistuvaa erikoisuutta maistoimme Royal Streetin varrella ranskalaisessa korttelissa sijaitsevassa Cafe Beignet:ssa. Beignet oli ihan kiva kerran maistaa, mutta ei tästä mitään ikisuosikkia muodostunut.
Illastimme USA:n kansallispäivänä paikallista perinneruokaa tarjoilevassa Gumbo Shopissa. Alkuun maistoin kaupungin tunnetuimman drinkin sazeracin. Joko viski- tai brandypohjaisena valmistettava juoma osoittautui varsin kivaksi ja se sopi hyvin helteisen päivän iltana nautittavaksi. Tosin sen verran vahvasti oli juomassa makua, ettei niitä yhtä enempää tehnyt mieli nauttia.
Alkuruoaksi maistelimme alligaattorimakkaraa ja gumboa. Pääruoaksi söimme päivän kala-annoksen rapukakulla. Makkara oli sen verran hyvin maustettua, ettei alligaattorin mausta osannut oikein sanoa mitään. Vaaleaa lihaa tuo tuntui olevan. Mausteinen pataruoka gumbo oli sekin maukasta. Tästä ruoasta on ilmeisesti yhtä monta versiota kuin on kokkejakin. Yleensä mukana on niin äyriäisiä kuin lihaakin. Pataa kuuluu hauduttaa pitkään. Tykkäsimme tästä kyllä. Päivän kala-annos oli sekin maukas.
Maistoimme myös po-boy -leipää, joka on yksi neworleansilaisista klassikoista. Tämä köyhien eväs on nykyään tarjolla perinteisen paahtopaistitäytteisen lisäksi useana muunakin versiona. Kokeilimme näitä mm. monen parhaana pitämässä Mahony's Po-boy Shopissa. Sekä katkarapu- että paahtopaistiversiot olivat erinomaisen maukkaita. Leipä kannattaa tilata kaikilla herkuilla (dressed), jolloin mukaan tulee salaattia, tomaattia, suolakurkkua ja majoneesia. Eri versioissa tosin täytteet voivat vähän vaihdella.
Kaupungin ruokatarjonnassa olisi tutustuttavaa riittänyt pidemmäksikin aikaa kuin kolmeksi päiväksi. New Orleans menikin heti uuden tutustumisen arvoisten kaupunkien listalle. Jenkkiläiseksi kaupungiksi hyvin rentotunnelmainen New Orleans tarjoaa paljon nähtävää ja tehtävää useammankin vierailun tarpeiksi.
Seuraavaksi: osa 5: Austin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti