Farang, tuo (lähes) kaikkien kehuma ravintola, jossa ei itse ole tullut käytyä. Tai siis nyt jo on. Ilahduin kovasti, kun työpaikan pikkujoulujen 2013 ruokailupaikan paljastettiin olevan juurikin Farang.
Paikka sopikin tilanteeseen erinomaisesti. Ruoka oli hyvää ja hauskaa riitti taas omalla hupsulla porukalla. Ihan kaikkia annoksia en edes muistanut kuvata, kun oli niin hauskaa. Onneksi sentään tajusin ottaa kuvan pöydässä olleesta ruokalistasta. Muutoin olisi jäänyt tämä postaus tekemättä, kun en olisi muistanut mitä kuvatut ruoat olivat.
Huomiot viineistä jäivät hyvin vähäisiksi. Pääosin kukin kaato oli tarkoitettu kolmelle annokselle. Yhdistelmät toimivat hyvin, paitsi yhdessä kohtaa.
Ihan ensimmäisenä oli vihersimpukkaa tamarindi-lime-soossilla merileväkaviaarin ja korianterin kera. Tämä jäi kuvaamatta. Kyseessä oli simpukan kuoresta tarjottu yhdellä kertaa hörpätty maistiainen. Erittäin hyvää oli. Hienosti oli heti makea, suolainen ja hapan balanssissa.
Ensimmäinen kuvaan asti ehtinyt annos sisälsi cha plu-lehteä ja grillattua Farangin makkaraa palmusokeri-maapähkinä-dressingillä.
Seuraavaksi tarjottiin tuoretta banaaninkukkaa ja käsinkuorittuja katkarapuja. Mukana oli myös suolattua possua ja kastikkeina punaistan nahm jim ja Farangin chili jam.
Sitten päästiin vartaan kimppuun. Kyseessä oli Farangin "Turmeric kana satay", joka sisälsi grillattua kanaa pähkinäisellä kurkuma-satay-kastikkeella sekä maapähkinärelissiä, kookoskermaa ja sitruunaruohoa. Tämä oli ihan superhyvää. Kuulemma kana oli aika kuivaa, mutta en huomannut itse sitä kaiken sen ihanan maapähkinäisyyden alta. Voi, kun itsekin osaisi tehdä näin hyvää satayta.
Simpukointiin palattiin seuraavaksi, kun kuoressa tarjottiin kampasimpukkaa vihreällä curryllä. Kookoskerma ja thaibasilika olivat mukana myös. Kampasimpukan kanssa ei voi mennä pieleen. Tämä vaati jo työstämistä, ei ollut ihan kerralla huiviin heitettävän kokoinen.
Sitten oli vuorossa morning glory. Se sisälsi rapeakuoriseksi paistettua silken tofua, vesikrassia ja paksoita. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun olen maistanut tofua. Tai siis olen maistanut tofua ennenkin, mutta se ei ole koskaan maistunut miltään. Ihan teoriassa hyvissäkään paikoissa, oikeasti. No, onneksi sitä aina oppii uutta.
Viimeinen suolainen annos oli phaenang currya ja haudutettua karitsaa kerallaan paahdettua maapähkinää, thaikurkkupikkelsiä ja limelehteä. Tälle tuli kaveriksi illan ensimmäinen punainen viini, joka olikin sitten ensimmäinen varsinainen huti. En keksinyt miten se olisi tuon annoksen kanssa käynyt. Varmuudeksi sitä sitten kaadettiin vielä toinenkin lasillinen sillä aikaa, kun kävin teknisellä tauolla. No, punikki jäi sitten aterian jälkeiseen aikaan seurustelujuomaksi.
Jälkiruokia oli kaksi ja ne molemmat tulivat samaan aikaan pöytään. Ensin kuvaamani oli man guru, jossa oli karamellisoitua ananasta, cashew-pähkinäcremeä ja tapiokahelmiä sekä mantelijäätelöä. Tämä oli hyvää, mutta ei mikään päräyttävä kokemus. Moni piti jopa tylsänä.
Toinen jälkkäri oli se etukäteen pelkäämäni tahmariisi. Khao san oli sen nimi ja siinä oli tummaa makeaa riisiä, pandanus-lehdellä maustettua kookoskermaa, banaanivanukasta sekä karamellisoitua pähkinää. Tästä ihan tykkäsin, vaikka en ole koskaan tahmariisin päälle ymmärtänytkään. Jälkiruokien seurana tarjottiin jääviiniä
Näin isommalla seurueella varsinkin Farang oli oikein kiva paikka. Ruoat tulivat aina neljälle hengelle kerrallaan, joko neljänä selkeästi erillisenä kikkareena, tai sitten kaikki isossa vadissa, josta jokainen otti vuorollaan. Useilla suolaisilla annoksilla oli kavereinaan riisiä.
Ruoat saapuivat pöytään erikoisesti vähän miten sattuu. Edellinen ruokalaji saattoi olla pahasti kesken, kun seuraava tuli jo jäähtymään siihen viereen. Tämä on vähän perinteiseen fine diningiin verrattuna vähän omituista, mutta toisaalta sopinee paikan Aasia-teemaan.
Oman kevyen Kaakkois-Aasia-kokemuksen pohjalta Farang vaikutti varsin autenttiselta. Varmasti tänne tulee palattua ihan omallakin rahalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti