Illallisella Elitessä

Elite on kiistatta yksi Helsingin ehdottomia klassikkoravintoloita. Tätä ei hirveästi tarvitse todistella, mutta jos joku kuitenkin epäilee, kannattaa hänen lukaista vaikkapa kesällä julkaistun Helsingin Uutisten kyselytutkimuksen tuloksia. Monissa muissa nykyisen kotikaupunkini klassikkoravintoloissa olen jo käynyt, mutta Elite oli vielä kokeilematta. Asia oli onneksi helposti korjattu.

Täräytimme paikalle marraskuisena arki-iltana töiden jälkeen maistelemaan herkullisen kuuloista taiteilijamenua. Parempi puolisko pysyikin tässä suunnitelmassa, mutta minä eksyin pois ruodusta ja tilasin kuukausittain vaihtuvan korttelimenun. Molemmille kokonaisuuksille oli mietitty viinit valmiiksi. Minä otin jokaiselle annokselle oman suositusviinilasillisensa, parempi puolisko tyytyi yhteen lasilliseen pääruoan kaverina.

Korttelimenu lähti käyntiin brie-juustolla, grillatulla persimonilla ja endiivillä. Kaveriksi annokselle kaadettiin lasiin Mercierin samppanjaa. Yhdistelmä toimi erinomaisesti.

Taitelijamenu puolestaan käynnistyi tryffelillä maustetulla kukkakaalikeitolla. Tälle olisi ollut tarjolla kaveriksi chablista, mutta tämä jäi siis testaamatta. Keitto näkyi kelpaavan erinomaisesti.

Korttelimenun pääruokana minulle tarjottiin paahdettua Iberico-porsaankaretta ja mallaskastiketta, joka sai kaverikseen lasillisen punaista Ranskanmaalta, tarkemmin Kiwi  Cuvee Pinot Noir Bin 518. Yhdistelmä oli jälleen onnistunut.

Taiteilijamenun pääruokana olisi ollut tarjolla todellinen klassikko eli Tauno Palon pihvi, mutta parempi puolisko kääntyi kuitenkin kalavaihtoehdon puoleen. Hiillostettu nieriä tarjottiin puikulaperunapyreen ja jokirapukastikkeen kera. Annos sai kaverikseen ravintolan nimikkoviiniä Elite Art Wine numero ykköstä, Raig de Raim blancoa Espanjasta. Yhdistelmä ei kuulostanut olevan aivan yhtä nappiin osuva kuin korttelimenun vastaavat. Annos ja viini olivat kuitenkin mainioita.

Korttelimenu vietiin päätökseen uuniomenamoussen ja kaurakeksin avulla. Sen kaverina toimi unkarilainen Tokaji Classic Cuvee Late Harvest. Tässäkään parissa ei ollut nurinan aihetta. Tokajin viinit ovat yksi suurimpia suosikkejani jälkiruokaviineistä, joten siinäkin mielessä tässä oltiin oikeilla vesillä.

Taiteilijamenun päätösnumerona toimi passion crème brûlée. Paahdettu sokerikuori rapsahteli houkuttelevasti, kun sitä lusikalla koputteli. Annos oli kuulemma erinomainen.

Aterian jälkeen kahveja nauttiessamme ihmettelimme kovasti, miksi meiltä kesti näin kauan päästä Eliteen käymään. Kun ruoka on mainiota ja palvelu samalla tasolla, palaamme varmasti uudestaan. Näin kerroimme myös henkilökunnalle, kun he lähtiessämme toivottivat meidät tervetulleiksi uudelleen.