Sekä meno- että paluumatkalla söimme lounasta ketjun saarista pohjoisimmalla, Key Largolla. Menomatkalla satuimme sopivasti bongaamaan etukäteen Tripadvisorin alueen kärkipään ravintoloista tiedustelluista paikoista Mrs. Mac's Kitchenin. Se oli semmoinen "Tuossa se on!", vilkku päälle, jarrut pohjaan, käännös oikeaan -tyylinen saapuminen. Onneksi kukaan ei ajellut ihan puskurissa kiinni.
Söimme lounaaksi päivän kalaa caesarsalaatilla. Kala oli kyseisenä päivänä mahi-mahia eli dolfiinia. Kalojen tuntemus on avuksi, sillä dolfiini on englanniksi sama kuin delfiini eli dolphin. Ehkä tämän sekaannuksen välttämiseksi nimeä mahi-mahi näkee usein ruokalistoissa. Kyseessä on joka tapauksessa kala, ei merinisäkäs. Ei siis syytä huoleen. Dolfiini on maukas kala ja blackened-tapaan valmistettuna se oli aivan törkeän hyvää.
Emme myöskään voineet olla maistamatta ravintolan kehuttua limepiirasta (siis key lime pie). Ja hyvä niin, sillä piiras oli aivan törkeän hyvää. Parempi puolisko tykkäsi myös, vaikka ei ole happamien sitruksien ystävä. Key lime tosin on tavallista limeä makeampi ja jenkkiläinen muutoinkin lykkää sokeria kilon joka paikkaan aina kun silmä välttää.
Perillä Key Westissä asetuimme taloksi Eden House -hotelliin ja mietimme illallisvaihtoehtoja. Hotelli sijaitsi kaupungin historiallisessa keskustassa, mutta hieman syrjässä kovimmasta menosta. Lähistön ravintoloilla oli niin Yelpistä kuin Tripadvisoristakin katsottuna tähtiä joka lähtöön, mutta iso osa paikoista meni varsin aikaisin kiinni. Lopulta laiskuus voitti ja päädyimme hotellin tontilla sijaitsevaan ravintolaan nimeltään Azur.
Ravintolan sijainti oli toki mitä mainioin, kun matkaa oli vain jokunen kymmenen metriä huoneestamme käsin. Huoneestakin löytyneessä ravintolan listassa kalavaihtoehdot olivat kuitenkin vähissä ja nimenomaan kalaa teki mieli. Tästäkin huolimatta ajattelimme vähintään vilkaista miltä ravintola näyttää.
Heti sisään astuttuamme huomasimme liitutaulun, johon oli kirjoitettu päivän suositukset. Näissä oli onneksi pääruokana grillattua miekkakalaa. Siksipä uskaltauduimme peremmälle. Meidän ohjattiin pöytään ja tarjoilijamme kävi esittäytymässä ja tuomassa ruokalistat. Hän myös luetteli päivän suositukset, jotka olimme siis jo lukaisseet itse läpi. Jäimme vielä hetkiseksi miettimään alkuruokia.
Lopulta päädyin tilaamaan alkuruoaksi mausteista mustekalaconfitia. Parempi puolisko valitsi kreikkalaisen salaatin hummuksella ja oliiveilla. Näistä mustekala osoittautui todelliseksi herkkupalaksi. Enpä ole koskaan syönyt niin hyvää mustekalaa. Tarjoilijan suosittelema viinikin oli mitä mainioin pari annokselle. Paremman puoliskon annos jäi vähän tämän herkun varjoon, vaikka ei siinäkään sinällään mitään vikaa ollut.
Pääruoaksi valitsimme molemmat grillatun miekkakalan. Annos oli todella hyvä. Kala oli maukas ja siinä oli upea grillatun maku. Lisukkeet ja kastike toimivan hienosti yhteen. Samoin tarjoilijan minulle suosittelema valkoviini oli mainio kumppani annokselle.
Lopulta päädyimme vielä tilaamaan jälkiruokaakin. Vaimokkeen valitsema crème brûlée oli todella hyvää. Minä valitsin omenapiirakan, joka osoittautuikin kuivaksi malliksi. Itse pidän vähän mehevämmistä piirakoista. Mutta hyvää oli sekin, etenkin annoksen kanssa tarjottu jäätelö. Innostuin hyvistä viinisuosituksista niin paljon, että otin vielä jälkiruokaviininkin. Pari toimi jälleen erinomaisesti.
Jos vielä joskus päädymme Key Westiin (mikä onkin varsin todennäköistä, sillä kaupunki on upea!), tulemme ehdottomasti uudemman kerran Azuriin syömään. Illallisella meni kaikki nappiin, myös palvelu. Jenkkitarjoilijat ovat harvemmin huonoja, mutta tällä kertaa meitä palvellut herra oli kyllä yksi parhaista ikinä.
Muutoin Key Westissä nauttimamme ateriat olivat hyviä, mutta eivät mitenkään erityisen maininnan arvoisia. Niinpä siirrymmekin ajassa eteenpäin paluumatkaan mantereelle. Lounaspysähdys oli jälleen vuorossa Key Largon kohdalla. Tällä kertaa ravintolaksi valikoitui niin ikään Tripadvisorin listalla korkealle sijoittunut Hobo's Cafe.
Jälleen pysyimme kalaruoissa. Minä otin mahi-mahiquesadillat ja parempi puolisko jonkin kalaleivän. Leivän tarkemmat tiedot ovat jo päästä pudonneet, eikä sopivan kuuloista annosta löydy paikan listaltakaan. Näistä quesadillat olivat erinomaisia. Kalaleivässä häiritsi todella vahva kookos ja makeus, jotka eivät oikein sopineet kokonaisuuteen. Muutoin tämäkin annos oli mainio.
Lyhyt retkemme Key Westiin oli mainio osa muutoinkin mainiota matkaa. Monia alueen herkkuja ehdimme maistella, mutta monta jäi vielä kokeilematta. Erityisesti harmittamaan jäivät jättiläismerietanat (engl. conch), jotka ovat Key Westin ihmisille hyvin rakkaita. Kutsuvathan he itseäänkin sellaisiksi. Saari on jopa julistautunut kerran itsenäiseksi ja silloin valtion nimeksi tuli Conch Republic.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti