Tarjolla olisi ollut joko neljän ruokalajin maistelumenu sekä vapaampi valinta listalta. Päädyimme koko seurue valitsemaan näistä tuon ensimmäisen vaihtoehdon. Otin mukaan puolitetun viinipaketin. Yleensä kokonaiset kaadot ovat ainakin arki-iltana hieman liioittelua. Tämä puolikas passasi juuri sopivasti annosten kaveriksi.
Ruoat olivat saaneet innoitustaan Etelä-Amerikasta, Aasiasta ja Euroopastakin. Kaliforniassahan on paljon muualta tulleita, joten tämä lienee ihan validi vaihtoehto. Yhden Kalifornian vierailun perusteella en kuitenkaan osaa mennä vielä asiantuntijaksi itseäni väittämään, joten jätän autenttisuusarviot muille.
Keittiö ei meitä terveisillä heittänyt, joten pääsimme heti asiaan. Ensimmäisenä saimme eteemme purkillisen alkuruokaa. Kyseessä oli meksikolaisittain valmistettuja jättikatkarapuja tulisen täyteläisessä kastikkeessa. Chiliä oli käytetty juuri sopivasti seurueemme makuun. Katkarapujakin oli ihan hyvin mukana. Annoksen kanssa tarjottu Montereyn alueen riesling-valkoviini sieti hyvin annoksen tulisuutta. Yhdistelmä oli oikein onnistunut. Ateria siis alkoi mainiosti.
Toisena annoksena oli klassinen härkätartar keltuaishillolla ja rapealla leivällä. Leipä oli gluteenitonta. Tartar oli maukasta, erityisesti 65 asteessa haudutetun keltuaisen kanssa nautittuna. Lasiin kaadettu tälle ja seuraavalle annokselle kaveriksi tarkoitettu Mendocinon alueelta tuleva Bonterran luomu-zinfandel ajoi asiansa mainiosti, joskaan aivan edellisen annoksen veroinen yhdistelmä ei ollut kyseessä. Juoma oli entuudestaan tuttu, joskin edellisestä maistelukerrasta on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Näkyy edelleen kuitenkin olevan myös Alkon valikoimassa mukana.
Pääruokana tarjottiin haudutettua Ibérico-porsaan poskea, "Waldorfin" salaattia ja selleripyreetä. Näistä selleri oli varsin vahvasti mukana, mutta kun malttoi kasata suupalaan vähän kaikkea lautaselta, oli yhdistelmä mitä mainioin. Bonterran viini oli erinomainen kaveri possulle. Liha oli todella mureaa ja maukasta.
Jälkiruokana meille tarjottiin vadelmasorbettia ja vaniljakakkua. Etenkin sorbetti oli todella hyvää. Annos oli oikein hyvä päätös muutoinkin maukkaalle illalliselle. Juomaksi annos sai kaverikseen jälkiruokaviiniä, jonka yksityiskohdat kerkesin jo unohtamaan tyystin. Joka tapauksessa viini kävi annoksen kanssa yhteen todella hyvin. Arvelen, että taannoin Beringerin kellarissa maistamamme makea zinfandel olisi varmasti myös ollut hyvä kaveri tällaiselle vadelmaiselle jälkiruoalle.
Kaiken kaikkiaan seurueemme oli oikein tyytyväinen ravintolavalintaan. Hinta-laatusuhde oli oivallinen. Ainakin tämä valmiiksi mietitty neljän ruokalajin ruoka-viini -yhdistelmäkokonaisuus on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Kun seurakin oli mitä mainiointi, ei illallisesta jäänyt mitään pahaa sanottavaa. Toivottavasti ihmiset löytävät tämän uudenkon ravintolan. Ainakin näin keskellä viikkoa paikassa oli hyvin hiljaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti