Tämä route 66 -matkamme oli nyt täysin poissa raiteiltaan. Edellisen osan kohteemme New Orleans oli jo hyvin kaukana alkuperäiseltä reitiltä. Paluumme takaisin ruotuun tapahtui Texasin kautta. Tämä suurin (Alaskan jälkeen), joskaan ei ehkä kaunein, osavaltio tarjoaisi näkemistä useammankin reissun tarpeiksi. Pinta-alaa kun Texasissa riittää yli kahden Suomen verran. Me yritimme onnistua muutaman päivän läpiajelulla poimimaan rusinat pullasta.
Monissa eri julkaisuissa olin nähnyt Texasin pääkaupunki Austinia kehuttavan myös osavaltion kulinaristiseksi pääkaupungiksi. Anthony Bourdainin No Reservations -sarjan Austin-jakso nostatti veden kielelle esitellessään upeita smokerissa hitaasti grillattuja lihoja, joiden mehevyyden pystyi suorastaan aistimaan tv-ruudun välitykselläkin. Myös jossain vuoden 2015 Kauppalehti Option numerossa esiteltiin Austinia ruokamatkailukohteena.
Austin ei ihan hirveän helposti sopinut reitille, sillä se oli vähän turhan kaukana lännessä. Jouduin tekemään reittiin kohtalaisia uudelleenjärjestelyjä, mutta lopulta päädyin tyydyttävään ratkaisuun, joka ei kuitenkaan pidentänyt päivätaipaleita liian pitkiksi. Yövyimme Austinissa kaksi yötä ja jatkoimme siitä matkaa edelleen pohjoiseen kohti Oklahoman osavaltiota.
Teksasissa syödään perinteisesti paljon lihaa. Myynnissä näkyikin mm. t-paitoja, joissa esiteltiin texasilaista ruokapyramidia: alimpana oli kolme nautaa, keskellä kaksi ja huipulla yksi nauta. Texasilainen barbecue on ihan oma lukunsa. Lihanpalat saavat muhia pitkään savustusgrillissä eli smokerissa matalassa lämmössä. Lopputuloksena on mehukasta ja mureaa lihaa, jonka syömisessä ei ruokailuvälineitä tarvita. Texasilaiseen barbecue-ravintolaan ei kannatakaan laittaa parhaita vaatteita päälle. Ruokailu näissä ravintoloissa on totaalinen kontaktilaji, jossa rasvatahroja ei voi välttää.
Austinin bbq-ravintoloista mainitaan yleensä vähintään Franklin Barbeque, joka on useammassakin listauksessa nostettu kaupungin ykköseksi, usein jopa koko Texasin parhaaksi lajissaan. Koska kyseinen ravintola sijaitsi kätevästi keskustan kupeessa, valitsimme sen ykköskohteeksemme kaupungissa. Kävelymatkaa hotelliltamme Hilton Austinista kertyi vain reilun vartin verran.
Franklin myy yön aikana grillattua lihaa paunahinnalla. Ravintola avaa ovensa klo 11 ja sulkee, kun myytävät loppuvat. Yleensä viimeistään kolmelta laitetaan lappu luukulle. Usein jonon pituus on vähintään puolesta tunnista tuntiin. Paikan bravuuri on naudan brisketti, mutta myös possun ribsejä, nyhtöpossua, makkaraa ja kalkkunaa on tarjolla. Lisukkeista löytyy mm. kaalisalaattia. Kasvissyöjän ei tarvitse paikalle vaivautua.
Tarkoituksenamme oli saapua Franklinille jonottelemaan hyvissä ajoin, mutta hairahduimme matkalla Texasin osavaltion kongressitalolle. Siellä oli juuri lähtemässä ilmainen opastettu kierros, jota emme voineet vastustaa. Tästä johtuen olimme perillä vasta kello yhden tietämillä. Jono jatkui ulos asti. Ystävällinen henkilökunnan edustaja kävi aina välillä kertomassa jonoon saapuneille uusille ihmisille arvion jonotusajasta sekä ruoan saatavuudesta kyseisen ajan kuluttua.
Meidän kohdallamme jonotusaika oli noin puoli tuntia ja oletettavasti osa myyntiartikkeleista olisi siinä vaiheessa lopussa. Arvion mukaan kuitenkin jotain syötävää pitäisi olla vielä jäljellä. Arvio jonotusajasta piti varsin hyvin kutinsa. Ruoka ei ollut päässyt loppumaan, joten olisimme saaneet kaikenlaista lihaa niin halutessamme. Tyydyimme kuitenkin tilaamaan lähinnä naudan briskettiä sekä vähäsen possun ribsejä ja makkaraa. Lisäksi otimme vähän kaalisalaattia. Muutama leipäviipale lyötiin vielä mukaan kaupan päälle. Jälkiruoaksi otimme pienet pekaanipiirakat, ne kun ovat Texas-Oklahoma-akselilla tolkuttoman hyviä.
Aluksi hieman jännitti tilata lihaa paunahinnalla, mutta onneksi henkilökunta osasi hyvin opastaa järkevän määrän valinnassa. Joskin jenkkiläisen järkevä määrä oli meille ehkä vähän ylimitoitettu. Ruoka oli aivan käsittämättömän maukasta ja mehukasta. Yritimme syönnin lomassa suupielet rasvaa valuen keskustella pöydän toisessa päässä istuvan oregonilaisen biologiherran kanssa. Franklinilla on varsin vähän pöytätilaa, joten paikat täytetään tehokkaasti.
Lihaisa lounas oli yksi maukkaimpia koskaan nauttimiani. Paikka oli aika askeettinen, eikä ruoan esillelaitosta kannata edes puhua. Silti maun ollessa tätä tasoa ei enempää voi ihminen vaatia. Jälkiruokapiirakat olivat onneksi paperiin pakattuja, sillä niille ei jäänyt tilaa. Söimme ne lopulta hotellihuoneessa noutokahvin kaverina alkuillasta. Lounaan jälkeen olimme niin täynnä, että vyöryimme suorinta tietä kohti hotellia lepäilemään hetkeksi.
Jos Texasista pitäisi valita vain yksi kaupunki, jossa voisi vierailla, valitsisin ehdottomasti Austinin. Nuorekas yliopistokaupunki on varsin maltillisen punaniskainen, moni teksasilainen pitääkin kaupunkia varmasti outona. "Keep Austin weird", kuuluu osuvasti kaupungin tunnuslause. Kun hyvän ruoan lisäksi kaupunki on tunnettu hyvästä musiikkitarjonnasta, ei paikasta voi olla tykkäämättä. Helposti olisimme voineet viettää Austinissa enemmänkin aikaa, mutta valitettavasti moottoritie oli jo kuuma ja matkan oli jatkuttava.
Seuraavaksi: osa 6: Amarillo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti