Matkamme jatkui Illinoisin osavaltiosta Mississippi-joen yli Missourin puolelle Saint Louisin kaupunkiin. Paikka on tunnettu Eero Saarisen suunnittelemasta upeasta Gateway Arch -monumentista.
Vaan onpa Saint Louisilla annettavaa myös ruoan perässä matkaavalle, nimittäin betoniksi kutsuttu jäätelö. Nimi tulee siitä, että tökötti on niin paksua, ettei se tule törpöstä ulos, vaikka sen kääntäisi alaspäin.
Useassa osoitteessa on parhaaksi tämän lajin valmistajaksi mainittu Ted Drewesin jäätelöbaari. Paikka sijaitsee route 66:n varrella Saint Louisin keskustan eteläpuolella. Ajattelimme siellä piipahtaa matkalla eteenpäin kaupungista. Valitettavasti olimme liian aikaisessa. Paikka oli vielä kiinni.
Saint Louisissa emme siis tätä herkkua saaneet maistaa, mutta onneksi myös seuraavasta kohteestamme, Missourin osavaltion Springfieldistä, löytyi hyväksi arvioitu Andy's Frozen Custard. Andy valmistaa samaa herkkua. Voi olla, että Ted Drewesillä tämä olisi ollut vieläkin parempaa, mutta ei ollut Andynkään jäätelö huonoa. Pienimmässäkin kipossa tätä tolkuttoman kermaista tököttiä oli vähintään riittävästi syötävää.
Tämän postauksen otsikko siis hieman huijasi, koska oikeasti emme tätä aiheena ollutta herkkua maistaneet Saint Louisissa. Tämä kuitenkin sallittakoon, sillä kyseinen herkku nimenomaan liitetään tähän kaupunkiin.
Matkamme jatkui läpi Missourin ja Kansasin kaakkoisnurkan halki Oklahomaan. Siellä jätimme liki pariksi viikoksi hyvästit route 66:lle ja lähdimme kierrokselle syvään etelään sekä Texasiin. Ensin ajoimme Arkansasin läpi Tennesseehen. Sieltä matka jatkui edelleen Mississippin läpi Louisianaan. Tälle reitille ei osunut mainittavampia kulinaarisia erikoisuuksia. Sen sijaan New Orleansissa niitä oli tarjolla paljonkin. Niistä kerron lisää seuraavassa osassa.
Seuraavaksi: osa 4: New Orleans
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti