Kokkailu kotikeittiössä on jäänyt kesällä vähemmälle. Päällimmäisenä syynä oli miltei parin kuukauden matka, jonka vuoksi koti on ollut tyhjillään. Toisena syynä oli juuri ennen matkaa sattunut vesivahinko, jonka vuoksi keittiössämme ei edelleenkään ole parkettia. Muukin kämppä on tässä samalla mullin mallin, kun keittiön sisältö on hajasijoitettu ympäriinsä. Onneksi reissulta kerääntyi materiaalia tänne ruokaosastollekin. Matkablogin puolella samaa aihetta käsitellään enemmänkin, jahka pääsen alkuun.
Aloitimme matkan Chicagosta. Tämä USA:n kolmanneksi suurin kaupunki oli pitkään tuntematon kulinaristisena matkakohteena. Nykyisin sieltä kuitenkin löytyy huippuravintoloita samoin kuin New Yorkista tai Los Angelesistakin. Meidän ohjelmassamme ei kuitenkaan ollut michelintähtiä tällä kertaa. Sen sijaan tutustuimme kaupungin muihin tunnettuihin kulinaristisiin elämyksiin.
Chicagolainen pannupizza (ehkä vähän ontuva vapaa suomennos, englanniksi deep dish pizza) on yksi kaupungin erikoisuuksista. Pizza paistetaan korkeareunaisessa pannussa. Pizzan pohja on paksuhko ja se kohoaa ylöspäin astian reunoja pitkin. Kokeilimme tätä Pizano's Pizza & Pasta -ravintolassa, joka sijaitsi kätevästi kävelymatkan päässä Loopin alueella sijainneesta majapaikastamme. Kuva jäi ottamatta, sillä illalla ravintolan valaistus oli aivan liian hämärä.
Netistä lukemani perusteella parhaat chicagopizzan lähteet sijaitsevat etäämmällä ydinkeskustasta. Lyhyellä vierailullamme emme kuitenkaan ehtineet kauemmas, joten valitsimme kohtalaisen hyvät arviot saaneen Pizanon. Ilmeisesti joidenkin muiden pizzerioiden versioissa pohja on paksumpi kuin Pizanolla. Kokeilemamme pizza ei pohjansa puolesta ollut kovin erilainen perinteiseen pizzaan verrattuna, reunaa oli vain vähän enemmän. Pizza oli hyvää, mutta pidämme kyllä perinteisestä pizzasta enemmän. Ihan kiva tätä oli silti kokeilla. Keskikokoinen pizza oli jaettavaksi kahdelle oikein mainion kokoinen.
Chicagossa on myös omanlaisensa hodari, johon tulee paljon erilaista täytettä, mutta ei koskaan ketsuppia. Kokeilimme hodaripaikkana ihan kelvolliseksi arvioitua Max's Take Outia. Paikan seinällä mainostettiin, että vain alle17-vuotiaiden hodareihin voidaan laittaa ketsuppia. Alle kolmen dollarin perushodari oli todella hyvä. Paikka on hyvin pieni ja nimensä mukaisesti pääosin noutoruokaa toimittava. Jokunen istumapaikka seinänvieren tiskiltä kuitenkin löytyi, joten saimme ruokailtua paikan päällä.
Näiden kaupungin erikoisuuksien lisäksi haluaisin mainita ihan vahingossa löytämämme aamiais- ja lounasravintola Wild Berry Pancakes and Cafen, joka osoittautui todelliseksi helmeksi. Majoitukseemme ei kuulunut ilmaista aamiaista, joten olimme vapaat tutustumaan kaupungin tarjontaan. Pienen kävelymatkan päästä löytynyt Wild Berry oli saanut Yelpissä ja Tripadvisorissa hyviä mainintoja ja olipa se viimeksi mainitun palvelun ravintolalistalla huomattavan korkealla sijalla (kahviloiden listalla toinen ja ravintoloiden listalla kymmenes).
Söimme Wild Berryssä aamiaiseksi munia ja pekonia sekä jogurttia granolalla ja marjoilla. Näiden lisäksi tilasimme vielä paikan kehuttuja pannukakkuja jaettavaksi. Palvelu oli erinomaista ja ruoka todella hyvää. Kahdesta kokeilukerrasta ensimmäisellä jouduimme hieman odottamaan ruokia, mitä kovasti pahoiteltiin. Sisäänpääsyä joutui myös odottamaan, sillä paikkaan oli jatkuvasti pitkä jono. Onneksi arvioidut odotusajat olivat kuitenkin yläkanttiin ja alle vartissa pääsimme pöytään molemmilla kerroilla. Pannukakkuja kannattaa kokeilla, vaikka ei imelästä aamiaisesta välittäisikään. Ne olivat reissulla maistamistamme ehdottomasti parhaita.
Seuraavaksi matka jatkui syvemmälle Illinoisin osavaltioon. Osavaltion pääkaupungista Springfieldistä löytyi kaikenlaisen Abraham Lincoln -aiheisen sälän lisäksi myös jotain kohtalaisen omaleimaista syötävää.
Seuraavaksi osa 2: Springfield, Illinois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti