Herkkusuut Singaporessa

Osana kesälomamatkaamme heinä-elokuun vaihteessa käväisimme viettämässä muutaman päivän Singaporessa. Emme olleet aiemmin käyneet kaupungissa, mutta matkailuohjelmista olimme ymmärtäneet, että kyseessä on varsinainen herkkusuun paratiisi. Singapore paljastui juuri sellaiseksi.

Aasialaisissa kaupungeissa usein maukkain ruoka löytyy katukeittiöistä. Supersiistissä Singaporessa katukojut eivät kuitenkaan ole sallittuja, vaan ne on kerätty kojukeskuksiin, hawker centreihin. Perinteiset tällaiset ovat varsin simppeleitä rakennuksia, joissa on keskellä tyhjää tilaa ja pöytiä, ja seinustoilta löytyvät luukut, joista ruokaa voi ostaa. Pahinta kuumuutta lievittämässä on katossa jokunen propelli. Ruoassa valinnanvaraa löytyy ja hinnat ovat todella edullisia. Samaa kaavaa noudattavat hienojen ostoskeskusten food courtit, mutta niistä löytyy lisäksi ilmastointi. Hinnat toki ovat hieman kalliimpia.

Maxwell Food Center

Tutustuimme perinteisistä hawker centereistä siihen ehkä turistipitoisimpaan, eli Maxwell Food Centeriin, joka sijaitsee Chinatownissa. Valintaperusteina oli lähinnä sopiva sijainti reitin varrella. Olimme ensimmäisenä iltana pienellä kierroksella hotellin läheisyydessä ja Maxwell vain tuli ensimmäisenä vastaan.

Rasapura Masters

Maxwell on selvästi parhaimmillaan lounaalla, sillä illalla osa luukuista oli suljettuina. Emme kuitenkaan saaneet toista tilaisuutta, sillä paikka oli seuraavana päivänä jo kiinni vuosittaisen suursiivouksen vuoksi ja pysyi kiinni lopun vierailumme ajan.

Maxwell Food Center: Chicken rice

Tällaisessa kojukeskuksessa varataan ensin paikka pöydästä ja sitten käydään hakemassa ruokaa. Osittain täyteen pöytään voi mennä istumaan, jos vapaita paikkoja on. Kohteliasta on toki kysyä ensin, vaikka paikalliset eivät näytä välttämättä tällaisista kohteliaisuuksista välittävän. Paikan varaaminen ruoan haun ajaksi tapahtuu joko jättämällä yksi henkilö seurueesta vahtimaan paikkaa tai sitten paikalliseen tapaan jättämällä vaikkapa nenäliinapakkaus merkiksi. Nenäliinoja tai vastaavia on hyvä olla aina mukana näissä paikoissa, sillä lautasliinoja ei ole tarjolla. Tämä koskee myös tavaratalojen food courteja.

Maxwell Food Center: kanansiivet leikataan täällä päin vähän eri tavalla. Grillattuina ne ovat todella herkullisia.

Ruokaa kojukeskuksissa on tarjolla eri puolilta Aasiaa. Kokeilemissamme keskuksissa annosten hintataso vaihteli hieman. Maxwellissa annokset maksoivat noin 2-3 euron verran, kun kaupungin kalleimmassa paikassa eli ökyhotelli Marina Bay Sandsin ostarista löytyvässä Rasapura Mastersissa (osa kojuista auki 24h) hinnat olivat 4-6 euron välillä. Minä jaksoin syödä noin 2-3 annosta yhdellä aterialla ja siinä kohtaa olin kyllä totaalisen täynnä. Yleensä jaoimme annokset, jotta pytyimme maistamaan mahdollisimman montaa erilaista. Vastapuristettua hedelmämehua sai ison mukillisen parilla eurolla. Chinatownin kansanpaikoissa on varmasti vielä Maxwelliakin edullisempaa.

Food Republic: japanilainen pikaruokaketju Pepper Lunch tarjosi erinomaisen maukasta sapuskaa ollakseen pikaruokaa.

Maxwellin ja Rasapuran lisäksi kävimme kokeilemassa pari muutakin paikkaa. Nämä molemmat löytyivät Orchard Roadin jättiostareista. Toinen oli Food Republic, joka myöhemmin reissulla kävi tutuksi myös muissa kaupungeissa. Toinen puolestaan oli Takashimaya Food Village. Näistä jälkimmäisessä kojuja oli todella paljon. Kävimmekin siellä useamman kerran. Hintataso oli näissä molemmissa ostarien food courteissa jossain Maxwellin ja Rasapuran välimaastossa.

Takashimaya Food Village: vietnamilaisia tuoreita kevätkääryleitä.

Maistelimme jo aiemmilta reissuilta tuttuja klassisia aasialaisherkkuja, mutta tutustuimme myös paikallisiin suosikkeihin. Singaporelainen keittiö on kovasti nojallaan Kiinan suuntaan. Joka paikassa tarjoiltava kenties kaupungin ykkösruoka chicken rice eli kanariisi on sekin kiinalaista alkuperää. Annoksen nimessä on usein edessä lisämääre hainanese, joka kertoo annoksen alkuperän olevan Kiinan Hainanin maakunnassa. Työllä ja vaivalla kypsennetty kana sekä erikseen tätä tarkoitusta varten valmistetussa kanaliemessä valmistettu riisi ovat kyllä erinomaisen maukas yhdistelmä.

Rasapura Masters: dim sumeja

Toinen paikallinen erikoisuus on fried carrot cake eli paistettu porkkanakakku. Tämä kuulosti niin eksoottiselta, että piti vähän konsultoida Wikipediaa ennen tarkempaa tutustumista. Selvisi, että aasialaisen hyvän käännösperinteen mukaisesti tässäkin totuutta on onnistuttu vääristämään erinomaisesti. Ruoassa ei ole lainkaan porkkanaa, eikä sillä ole myöskään mitään tekemistä länsimaissa tunnetun porkkanakakun kanssa. Annoksessa käytetty leivonnainen on tehty kiinalaisesta retiisistä, riisijauhosta ja vedestä. Kuutioiksi leikattu kakku paistetaan sitten kananmunan ja säilötyn retiisin sekä mausteiden kanssa. Lopputulos on varsin herkullinen. Annos on muuten erittäin edullinen ja täyttävä.

Takashimaya Food Village: paistettua porkkanakakkua.

Hawker centerit ovat jo itsessään riittävä syy käväistä Singaporessa. Lähes puolen vuorokauden mittainen lentokaan ei tunnu missään, kun saa nauttia tällaisista herkkuannoksista pilkkahintaan. Kun paikka sopii meille erinomaisesti myös ilmastonsa puolesta, palaamme varmasti takaisin pidemmän vierailun merkeissä.