Lueskelin etukäteen festarien ruokatarjonnasta ja kaikki vaikutti varsin hyvältä. Kojuja oli paikalle tulossa yli 40, joukossa tutut Liesikiesi ja Street Gastro sekä Kaffan cold brew -fillari. Myös Fafa's tarjoili falafelejaan.
Alueelle päästyämme lähdimme heti nälkäisinä kierrokselle ruokakojujen keskelle. Nopeasti selkisi, mistä nämä yli 40 kojua ovat kotoisin. Suurin osa tarjosi hyvin perinteisen oloista festarimättöä. Joukossa oli joitain burgerikojuja, joiden antimet eivät kuitenkaan lähemmin nähtynä erityisesti houkutelleet. Heti ensimmäisten joukossa bongattu Street Gastro jo kovasti veti puoleensa, mutta maltoimme mielemme ja kokeilimme jotain uutta.
Ensiksi kokeiluun päätyivät Dead Burriton lätyt. Toisessa oli sisällä lihaa ja toisessa halloumia. Molemmat olivat hyviä, joskaan eivät mitään erityisiä. Kaiken kukkuraksi lätyt oli kääritty jotenkin omituisesti niin, ettei niitä edes burritoksi olisi tunnistanut. Tämä oli nyt tämmöistä perinteisempää tex-mexiä.
Kierrettyämme kaikki ruokakojut ja juotuamme yhden cold brew:n päädyimme takaisin alkupisteeseen. Kolmen kaverin jäätelöä olisi ollut tarjolla samoin kuin Camionetten kahvila-auto. Halusimme kuitenkin pari bändiä jo nähtyämme lisää suolaista. Siksi haimme Big D's BBQ:n pekoniburgerin ja Heimo Burgerin possuburgerin, Drunk Ms. Piggyn. Molemmat olivat haaleita. Pekoniburger oli jostain syystä omituisen mauton. Possuburgeri puolestaan oli ihan maukas. Se olisi voinut olla tosi hyvä, jos olisi ollut lämmin.
Näiden lisäksi kokeilimme vielä suolaisen ja makean crêpen Crêpes ala Herrbertiltä. Letut olivat ihan kelpoja, mutta täytteet jotenkin mauttomia. Makean crêpen kermavaahto tuli suoraan purkista. Olisi pitänyt ymmärtää olla ottamatta kermavaahtoa.
Ennen viimeistä katsomaamme keikkaa oli vielä hetki aikaa, joten piipahdimme Pommeryn samppanjakojulla. Rannan tuntumassa oli vapaa penkki ja muutenkin hyvin rauhallista. Niittylavan räpätys ei kantanut sinne häiritsevästi ja merikin oli siinä suoraan edessä. Saimme siis festarialueen parhaan paikan itsellemme. Mikäs siinä oli hyvässä seurassa samppanjaa nauttiessa.
Ehkä nyt vain on niin, että jo vähän parempiin ruokarekkoihin tottuneelle tällainen perinteisempi festarieväs ei enää oikein maistu. Paperilla hyvältä kuulostanut kattaus Ruissalossa osoittautui siis pettymykseksi. Onneksi sentään Michael Monroe oli juuri sellainen kuin pitikin. Don Huonotkin on tullut viimeksi nähtyä kohtalaisen kauan sitten, joten sekin maistui lauranärhineen ja kalpeanaamaisine räppimiehineen kaikkineen. Ensi kerralla syön Street Gastron possuleivän, vaikka olisinkin juuri edellisenä viikonloppuna syönyt sellaisen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti