Saavuimme paikalle heti reippaasti porttien aukeamisen aikaan, jotta pääsisimme varaamaa parhaat paikat ja nautiskelemaan eväistä ennen kuin jonot alkavat muodostua. Edellisillan kattaukselta kuulemamme vinkit kertoivat, että jonoja voi tosiaan muodostua. Jälleen kuitenkin lounaskattauksella oli rauhallisempaa. Pahemmin ei jonoja näkynyt kuin poistumassa ollessamme.
Edellisestä kerrasta poiketen keli suosi oikein kivasti. Kesän tähän asti kaunein päivä aiheutti jopa kevyttä hikoilua takki päällä auringossa istuskellessa. Ilman takkia olisi kyllä ollut kylmä näin lämpimän ystävänä. Pitkällisen ämpyilyn jälkeen jätin lakin kotiin ja sen seurauksena otsikko punottelikin jo kattauksen loppupuolella uhkaavan näköisesti. Niinhän se taas menee kuin laulussa eli valkoiset yöt kesien.
Ja sitten seuraavaksi on luvassa lyhykäinen esittely porukalla maistelluista eväistä kuvien kera. Osasta minulla on vain kuva, sillä ihan jokaiselta lautaselta en ehtinyt haarukalla näytettä ottamaan.
Heti portin pielestä löytyi ensimmäinen teltta, jossa piti majaansa mm. Bröd Punavuori. Heidän tiskiltään nappasimme heti mukaan kaksi annosta. Näistä ensimmäisenä esittäytyy annos nimeltään "Poltettua" lohta, perunaa, kermaviiliä ja mallasleipää. Tämä annos avasi pelin oikein mainiosti, joskaan ihan kärkipäähän listallamme se ei kohonnut.
Hyvin tehty tartar on herkullista. Siksipä Brödin tiskiltä mukaan tarttui myös annos Savustettu härkä tartar. Sekään ei ollut lainkaan paha, joskin ehkä ihan pikkuisen pliisu. Mukana oli vähän kastiketta, jota olisi kyllä saanut olla vähän enemmän.
Toinen J kehui kovasti Sinnen annosta Haugesundin silliä, varhaisperunoita ja ruskistettua voita. Minunkin piti tätä käydä hakemassa, mutta kaiken tohinan keskellä unohdin mokoman. Hieman jäi harmittamaan.
Sinnestä kokeiltavaksi päätyi myös annos Wallenberg - vasikanphvi, muhennettuja herneitä ja ruskistettua voita. Pihvi itsessään oli vähän tylsä, mutta annoksen muut komponentit pelastivat kokonaisuuden. Yhdistelmä oli siis hyvä.
Jo heti alkumetreillä lipsahdimme jälkiruokasektorille. Ensin kokeiluun päätyi Brödin tiskiltä annos jää kefiiriä, mansikkaa ja hunajaleipää. Annos rakennettiin siinä ihan silmien alla. Kiva oli katsella prosessia. Kefiiri oli kyllä oikeasti ihan jäässä. Siitä oli vaikea saada palaa lohkaistua. Tämä meni sinne ihan kiva -sektorille.
Toinen jälkiruoka olikin sitten voittajaosastoa. Kaskis-ravintolan annos herukanlehtiä, tuorejuustoa ja valkosulkaata oli varsin valjun valkoinen, mutta maku oli erinomainen. Tämä oli ensimmäinen todella maukas annos.
Kaskis tarjoili myös seuraavan annoksen, nimittäin sokerisuolattua lohta, savulohimoussea ja tilli-piimäkastike. Tämäkin oli tosi hyvää. Mitäs ihmettä, kun Turusta noin hyvää ruokaa tulee?
Tapahtuman ajaksi oman ravintolan pystyyn polkaissut maajoukkuekokki Matti Jämsen oli kutkuttavasti valinnut yhden annoksen otsikoksi friteerattua katajanmarjalla maustettua kanankoipea ja kuusenkerkkää Bocuse d'Or 2015. Tätä kokeilimme kaikki, mutta emme sitä kukaan ymmärtäneet. Osalta jäi jopa vähän syömättä. Ei vain toiminut meille. Tässä taisi olla päivän pahin pettymys.
Jämsenin jälkiruoka mansikkamaitoa Matin ja Maijan tapaan maistui kuulemma paljon paremmalta.
Sitten olikin vuorossa maistelemiemme annosten musta lammas, eli Ragun ylikypsää karitsanniskaa, karitsamakkaraa ja sinappipolentaa. Tästä tykättiin ja parempi puoliskoni valitsi tämän jopa ykkössuosikikseen koko tapahtuman osalta. Itsekin pidin tätä ykkössuosikkinani kunnes tuli seuraavan annoksen vuoro.
Seuraava annos oli etukäteen täysin tuntemattoman Pastor-ravintolan annos Pastorin Casa Ceviche - tuoretta lohta, katkarapuja, guacamolea, Rocoto chili tiger's milk. Pastorin tiskillä ei näkynyt asiakkaan asiakasta, kun taas viereisen luukun Ragu sai aikaan päivän pisimmän jonon. Minulle tämä kalaisa annos sopi täydellisesti. Annos oli varsin suolainen, mutta ei kuitenkaan aivan liian suolainen. Jotenkin tässä olivat kaikki komponentit oikein. Tykkäsin todella paljon.
Tässä kohtaa tuntui jo siltä, että parin tunnin tarmokas syöminen alkaa tuottaa tulosta. Vatsa oli vähintään riittävän täynnä. Toinen J sentään vielä jaksoi hakea Ragun jälkiruoan lakritsivaahtoa, marinoitua fenkolia ja sitruunajäätelöä. Kuulemma oli todella hyvää. Minä käväisin tässä kohtaa poimimassa Laitilan tiskiltä höyryolut Mississippi Beerin (ja montakos s-kirjanta siinä Mississippissä olikaan?). Juoma oli erinomaisen raikas ja sopi kauniiseen kesäpäivään kuin nenä päähän. Tätä sai kahden desin annoksena, mikä olikin oikein kivaa ja modernia.
Vatsat täysinä vielä vähän kiertelimme katselemassa myyntipisteiden antia. Kolmen kaverin jäätelö löysi syöjänsä ja samppanjakin juojansa. Pienen kävelyn jälkeen meidän ruokakuntamme päätyi vielä maistamaan Kaskiksen annoksista sen puuttuvan eli ylikypsää paahdettua possulkylkeä, barbequekastiketta, varhaisperunaa ja kevätsipulia. Paremmalle puoliskolle tämä oli turhan possuista, mutta minä tykkäsin kovasti. Tästä viimeisestä annoksesta, kuten koko tapahtumastakin, jäi oikein hyvä maku suuhun.
Pois alueelta kävellessä käväisimme vielä ihmettelemässä Berthan jälkiruokaa, jonka otsikkona oli possu, suklaa, nauta. Tämän koostumusta yritimme aiemmin porukalla arvailla, mutta totuus olikin tarua ihmeellisempää. Annoksen possu oli pekonin muodossa suklaan kanssa ja nauta puolestaan esiintyi veren muodossa. Kertoivat, että veri käyttäytyy valkuaisen tapaan vatkattaessa. No niin, ennenkin olen kuullut naudan veren käyttämisestä jälkiruoassa. Harmi, ettei vatsaan enää mahtunut yhtään jälkiruokaa. Tuon annoksen olisin vielä halunnut kokeilla. Vaan fiksu lopettaa ennen kuin ilo kääntyy itkuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti