Berthillonin jäätelöbaari sijaitsee kohtalaisen keskellä Pariisia Île Saint-Louisin saarella. Tämä on se toinen saari. Siis se, jolla ei oikein ole mitään erityistä nähtävää. Sillä toisellahan sijaitsee mm. Notre Dame.
Pääpaikkaan on aina tolkuttomat jonot, mutta onneksi käytännössä kaikki lähikulmien kahvilat ja ravintolat tarjoilevat samaa jäätelöä. Kauempaakin Pariisista sitä saa. Yleensä Berthillonin jäätelöä tarjoilevat kahvilat/ravintolat eivät pihtaa tätä tietoa.
Berthillonin jäätelöt ovat kermaisen paksuja ja niissä on aivan tolkuttomasti makua. Kokeilimme uudenvuodenpäivänä kahta makua kumpainenkin. Minä otin pistaasia ja suklaata. Parempi puolisko kokeili vaniljaa ja vadelmasorbetia. Kaikki olivat superhyviä. Silti pistaasi vei voiton. Olemme monia muitakin makuja kokeilleet aiemmin, mutta aina se pistaasi on se paras.
Muutoinkin Berthillonin jäätelöille tunnusomaista on se, että niissä päämaku on todella vahva. Esimerkiksi suklaajäätelö maistuu niin vahvasti suklaalle, että voi melkein unohtaa syövänsä jäätelöä. Useat perusteolliset jäätelöthän maistuvat ensisijaisesti geneerisesti jäätelölle ja vasta toissijaisen esanssinomaisesti sille mille ne väittävät maistuvansa. Ilmeisesti tämä ero syntyy käytettyjen raaka-aineiden laadusta.
Kehun Berthillonin jäätelöitä aina tilaisuuden tullen. Varmasti täällä internjetin ihmeellisessä maailmassakin olen meuhkannut aiheesta ummet ja lammet. Vaan hyvää ei voi liikaa kehua. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä maun ilotulitusta, jonka saa kokea Berthillonin jäätelöitä syödessään. Jos et ole kokeillut, niin miksi et jo varaa Pariisin lentoja saman tien. Muita syitä ei tarvita.
PS. Minä olen tunnetusti jäätelövastainen ihminen. Monet muistavat minut vuosia sitten antamastani lausunnosta, jonka mukaan yksi jäätelö per kesä riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti