keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Peruna-palsternakkasosekeitto

Taannoin yksin kotona ollessani viikonloppuna tuli syötyä vähän raskaamman puoleisesti, joten ajattelin aloittaa uuden viikon tekemällä kepeän sosekeiton jääkaapista löytyvistä tarvikkeista. Palsternakan olin ostanut tarkoituksenani tehdä ankankoiville palsternakkapyrettä, mutta päädyinkin sitten paistamaan perunoita ankanrasvassa ja palsternakka jäi yli. Siksi palsternakka päätyi keittoon.


Ohje löytyi Hesarista ja perunaa jouduin vielä hankkimaan lisäksi kaupasta. Muut ainekset olivat jääkaapissa valmiina.

400 g perunoita
200 g palsternakkaa
1 sipuli
5 dl kasvislientä
1 dl kermaa
mustapippuria
suolaa

Kuori ja lohko perunat, palsternakka sekä sipuli. Kuumenna kasvisliemi kiehuvaksi ja lisää kasvikset. Keitä n. 15 minuuttia, kunnes kasvikset ovat täysin kypsiä. Soseuta sauvasekoittimella, lisää kerma ja mausta. Suolaa ei välttämättä tarvitse lisätä.

Tämä oli ihan näppärä arkiruoka. Hyvin jaksoi istua pitkähköksi venähtäneen taloyhtiön yhtiökokouksenkin lautasellisen syötyään.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Ankkaconfit lisäkkeillä

Yksin kotona 2, eli ankkaa toisella tapaa on nyt vuorossa. Nyt jo viikko sitten viikonloppuna tein yksikseni kotosalla ollessani ensin perjantaina ankanrintaa ja lauantaina sitten oli vuorossa confit ankankoivista. Tuoreita koipia ei tällä kertaa löytynyt, joten ostin pakasteena ja sulatin rauhallisesti jääkaapissa. Ankanrasvan ostin tölkissä Hakaniemen hallin aina varmasta DeliDelistä. Lisukereseptiin nimi mainittiin jossain ohjeessa, mutta muutoin sen sovelluksen vedin ihan hatusta. Perunatkin paistoin ihan vanhasta muistista.


ankkaconfit
2 ankan koipireittä
1 tlk ankanrasvaa
2 valkopipulin kynttä
muutama oksa timjamia
suolaa
pippuria

omena-tomaattipaistos
1 sipuli
1 omena
100 g tomaatteja (tai kirsikkatomaatteja)
oliiviöljyä
hyppysellinen sokeria
suolaa

ankanrasvassa paistetut perunat
4 keskikokoista perunaa
ankanrasvaa
suolaa

Aluksi kannattaa laittaa confit tulille, koska sitä pitää hetkinen odotella. Jos käytät pakastettuja koipia, anna niiden sulaa jääkaapissa yön yli. Hiero koipiin suola ja pippuri ja lado ne tiukasti uunivuokaan. Laita timjami ja kevyesti rikki lyödyt valkosipulin kynnet väleihin ja kaada rasva päälle. Rasvaa on tarkoitus olla sen verran, että se ei ihan peitä koipia kokonaan. Peitä vuoka foliolla ja laita 150-asteiseen uuniin 3-4 tunniksi. Ankka on valmista, kun liha irtoaa repimällä luista. Ennen tarjoamista paista koipia vielä hetki kuumalla pannulla, jotta nahka rapeutuu.

Kun ankka alkaa olla valmista, valmista paistos. Kuori ja kuutioi omena ja sipuli sekä tomaatti. Kuullota ensin sipuli öljyssä kattilassa. Lisää sitten omena ja paista hämmennellen muutaman minuutin ajan. Lisää lopuksi tomaatti. Anna hautua miedolla lämmöllä, kunnes tomaattikin pehmenee. Tämä saa mennä sellaiseksi ratatuilletyyppisen pehmeäksi. Mausta lopuksi.

Kun ankka on tullut uunista, kauhaise vähän kuumaa rasvaa vuoasta talteen. Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Kuumenna paistinpannu ja paista perunoita ankanrasvassa, kunnes perunat ovat pinnalta rapeita ja sisältä pehmeitä. Mausta hyppysellisellä suolaa.

Tarjoa ankankoipi omena-tomaattipaistoksen ja perunoiden kanssa. Viiniksi tällekin sopii Trapichen Pinot Noir Oak Cask, jonka avasin tuota ankanrintaa syödessäni. Ankanrasva kannattaa ottaa talteen, siivilöidä ja vaikka pakastaa. Se säilyy hyvin pakastettuna ja on edelleen oikein käyvää esim. perunoiden paistamiseen. Myös pihvin paistorasvana sitä voi käyttää ja kuulemma antaa erinomaisen maun pihville. Välimäen hampurilaisravintolassa muistaakseni ranskalaiset paistetaan ankanrasvassa (vai oliko hanhen?).

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Paistettua ankanrintaa ja bataattiranskalaisia

Yritin keksiä jotain tavallisesta poikkeavaa ruokaa, jota itselleni valmistaisin paremman puoliskon nauttiessa Phnom Penhin ja parin Vietnamin kohteen lämmöstä. Päädyin ankkaan, jota kävin hankkimassa Hulluja Päiviä uhmaten Helsingin keskustan Stockmannilta. Siinä sivussa pesetin auton parkkihallin pesulassa, josta saa mielestäni parhaan vastineen rahoilleen näissä hommissa. Tai siis työnantajan rahoille.


Ankan rintaa oli tarjolla ihan tuoreena lihatiskissä. Koipireisiä olisin myös ostanut mielelläni tuoreena, mutta pakastealtaalle kävi tie näiden osalta. Vaan niistä sitten myöhemmin, tässä on kyse siitä rinnasta. Kastikeohjeen nappasin täältä ja bataattiranskalaiset nyt tein ihan arvalla. Ankan paistaminenkin meni tuon Hesarin ohjeen mukaan, mutta tässä suhteessa ohjeet eivät suuresti poikkea muuallakaan.

2 ankan rintafilettä
suolaa
mustapippuria

bataattiranskalaiset
2 bataattia
2 rkl oliiviöljyä
suolaa

kastike
ankan paistoliemi
2 dl punaviiniä
1 silputtu sipuli
2 rkl portviiniä
1 tl balsamicoa
suolaa
mustapippuria
nokare voita

Kuori ja leikkaa bataatit lohkoiksi. Sekoita öljy ja suola. Laita bataatit uunipellille ja sudi molemmin puolin öljyn ja suolan seoksella pullasutia käyttäen. Ei liikaa öljyä! Paist 180-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Leikkaa ankan rintafileiden rasvaan ristikkäisiä viiltoja veitsellä. Laita ankat kuivalle kylmälle pannulle rasvapuoli alaspäin. Paista molemmin puolin n. 3 minuuttia. Liika rasva sulaa pois pannulle. Ja sitä rasvaa tulee sitten aikas paljon. Varoituksen sana lienee paikallaan. Keittiön seinät saa rasvattua tällä tavoin hyvin kätevästi.

Mausta fileet suolalla ja pippurilla ja kääri ne folioon. Tuikkaa paistomittari keskelle toista filettä. Laita 180-asteiseen uuniin ja lämmitä, kunnes sisälämpö on 58 astetta. Ota pois uunista ja anna vetäytyä n. 10 minuuttia foliossa. Leikkaa viipaleiksi. Onnistuneen paiston tunnistat punertavasta väristä.

Ankan ollessa uunissa ja vetäytyessä valmista kastike. Hauduta sipulisilppua punaviinissä, kunnes viini on haihtunut puoleen. Lisää sitten loraus ankan paistolientä (eli rasvaa) pannulta. Lisää myös portviini ja kiehauta. Lisää vielä balsamico ja mausteet. Kiillota kastike lopuksi nokareella voita. Alkuperäisessä ohjeessa ollut 1 rkl balsamicoa oli mielestäni liikaa, joten pienensin määrää reilusti.

Tarjoa siivuiksi leikattu ankka bataattiranskalaisten ja kastikkeen kera. Viiniksi tälle näkyi sopivan hyvin argentinalainen pinot noir Trapiche Pinot Noir Oak Cask 2012. Muutoinkin pinot noir on hyvä ankkaviini.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Sitruunajuustokakku marenkikuorrutuksella

Suomen paras leipomo-ohjelmassa Ramin Konditoria Mikkelistä valmisti tuomaristolle maistettavaksi sitruunajuustokakkua, joka oli kuorrutettu kuumamarengilla eli toiselta nimeltään italialaisella marengilla. Näytti niin kivalta, että ajattelin kokeilla tehdä oman tulkintani aiheesta. Juustokakut sinällään ovat tuttuja, mutta tuota marenkia en ole koskaan kokeillut tehdä.


Mitään reseptiä ohjelmassa ei toki kerrottu, joten kokeilin yhdistellä erilaista netistä löytyvää. Juustokakun pohjan tein Digestive-kekseistä kuten ohjelmassakin kerrottiin Ramin tekevän. Juustokakun ohjeen hain täältä (valitsin sen siksi, että siinä oli kivasti sitruunamehua) ja marengin osalta leivonnan puolijumalan Jan Hedhin ohje löytyi täältä. Hedhin kirjoja minulla ei itselläni ole, kun niiden painos loppuu alta aikayksikön, eikä kustantamo tee lisää vaikka pyytäisi kauniisti sähköpostilla.

Kuumamarengin valmistuksessa lämpömittari on varsin oleellinen. Tosin ohjeista riippuen sokeriliemi on lämmitettävä jonnekin 116-122 asteen tienoille, joten ei se nyt niin tarkkaa ole. Joka tapauksessa liemen on oltava riittävän kuumaa, jotta valkuaiset pastoröituvat sen lisäämisen yhteydessä, mikä on oleellista marengin säilyvyyden kannalta. Minä käytin digitaalista paistomittaria, jonka anturin upotin sokeriliemeen kattilaan.

Ramin konditoria laittoi kakun päälle kerroksen sitruunahilloa. Minä päätin kokeilla sitruunatahnan nimellä suomeksi myytävää brittiläistä lemon curdia. Se on tuotteena kiinnostanut jo pitkään, mutta en ole aiemmin keksinyt käyttökohdetta.

pohja
10 digestivekeksiä hienonnettuna
80 g sulatettua voita

täyte
400 g maustamatonta tuorejuustoa
2 1/2 dl kuohukermaa
1 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
4 kpl liivatelehtiä
1/2 dl sitruunamehua (n. 1 sitruuna)

pinnalle
melkein 1 tlk lemon curd-tahnaa

italialainen marenki
150 g kananmunan valkuaista (n. 4-5 valkuaista)
5 g sitruunamehua
250 g sokeria
75 g vettä
50 g erikoishienoa sokeria

Sulata ensin pohjaa varten voi ja murskaa keksit hienoksi. Sekoita voi ja keksimurut ja levitä voidellun irtopohjavuoan pohjalle. Minä käytin voitelematonta kakkurengasta, mistä seurasikin sitten ongelmia irrotusvaiheessa. Laita pohja jähmettymään jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi.

Valmista seuraavaksi täyte. Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen 5 minuutiksi. Notkista tuorejuusto vatkaamalla sitä reilusti lusikalla kulhossa. Vaahdota seuraavaksi kerma ja sekoita se tuorejuustoon yhdessä sokerien kanssa. Kuumenna sitruunamehu kattilassa ja lisää siihen kuivaksi puristellut liivatelehdet. Sekoita, kunnes liivate on sulanut mehuun. Anna jäähtyä hetken ja sekoita sitten tuorejuustomassaan. Kaada massa kakkupohjan päälle vuokaan, levitä tasaiseksi ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Levitä hyytyneen kakun päälle lemon curd-tahna. Laita kakku takaisin jääkaappiin marengin valmistuksen ajaksi.

Valmista sitten marenki. Vatkaa valkuaisia, sitruunamehua ja 125 g sokeria hitaasti, kunnes vaahto alkaa muodostua. Lisää pienissä erissä loppu 125 g sokeria ja vatkaa kovaksi vaahdoksi. Kuumenna erikoishieno sokeria ja vesi pienessä kattilassa 122-asteiseksi. Lisää sokeriliemi valkuaisvaahtoon koko ajan vatkaten. Pienennä tämän jälkeen vatkausnopeutta ja jatka vatkaamista, kunnes marenki on jäähtynyt n. 35-asteikseksi. Eli marengin ei pitäisi tuntua enää käteen kuumalta.

Levitä marenki veitsellä tai lastalla kakun päälle. Liian tasaiseen lopputulokseen ei kannata pyrkiä, pienet harjanteet ovat näyttävän näköisiä. Voit vielä lopuksi polttaa pinnan kaasutohottimella. Näin kakusta tulee vieläkin näyttävämpi.


Marenkia tuli tällä ohjeella kyllä vähän liikaa, mutta en uskalla tuota määrää pienentää, ettei jää liian vähäksi. Sinällään ohjeen skaalaaminen on helppoa, kun valkuainenkin on ilmoitettu grammoissa. Yksittäisten valkuaisten paino kun voi vaihdella aika paljonkin. Minulla oli käytössä vaimokkeen perhetutun kanalan munia, jotka ovat keskimääräistä reilusti isompia.

Ei tämä nyt varmasti yhtä hyvä ole kuin Ramin kakku, mutta varsin makoisa kuitenkin. Ulkonäön osalta tuli ongelmia, kun kakku meinasi hajota rengasta irrotettaessa. Onneksi reilusti överiksi vedetty kuorrutus korjasin ongelman. Paikoin kuorrutetta tuli saman verran kuin itse kakkua. Vaan sepäs ei oikeastaan haittaa, sillä tuo marenki on törkeän hyvää.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Mausteinen tomaatti-kikhernekeitto

Alkuvuoden keittokokeilut jatkuvat. Tällä kertaa kokeiluun valikoitui Kauneus ja terveys-lehden ohje, joka vaikutti varsin kiinnostavalta.


1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
3 rkl öljyä
2 tl currya
1 rkl tomaattipyreetä
2 prk (n. 400 g) paseerattua tomaattia (Mutti)
1 prk (400 g) säilykekikherneitä
4 dl kasvislientä
1 kanelitanko
1 tl kardemummaa
400 g kookosmaitoa

Kuori sipulit ja kuutioi ne. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipuleita noin viisi minuuttia. Lisää curry ja tomaattipyre ja kuullota hetkinen. Lisää sitten vesi, paseerattu tomaatti, valutetut kikherneet, kanelitanko sekä kardemumma. Keitä keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Lisää lopuksi kookosmaito ja kiehauta keitto. Poista kanelitanko, lisää tarvittaessa vettä ja tarjoile.

Keitosta tuli ihan maukas, joskin kikherneet jäivät varsin koviksi. Näin siitä huolimatta, että keitin 20 minuuttia herneiden lisäämisen jälkeen ohjeen alkuperäisen 10 minuutin sijaan. Ehkä näissä kikherneissäkin on eroja. Täytynee tutustua tölkin ohjeisiin seuraavalla kerralla. Sen tiedän, että kuivattuja pitää ensin liottaa, mutta nämä säilykemallit ovat valmiiksi vedessä. No, kannattaa kuitenkin varautua keittoajan pidentämiseen ja kokeilla aina välillä herneiden kovuusastetta, jotta saat ne itsellesi sopivaksi.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Vadelma-salmiakkibrownie

Tämä se on namia jos jokin. Ohjetta on meillä tehty (paremman puoliskon toimesta) usein, mutta ei nyt sitten kai tämän blogin elinaikana, kun en ole tänne tätä kirjannut. Ohje on Glorian Ruoka & Viini-lehden numerosta 3/2007.


Olen tästä tehnyt kerran omaa muunnelmaani, jossa ei ollut salmiakkia vaan maapähkinävoita. Siinä oli myös pekaanipähkinät korvattu maapähkinöillä. Sekin oli hyvää, mutta kyllä tämä alkuperäinen on parempi. Salmiakkia, omnomnom!

200 g tummaa suklaata
200 g voita
3 1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 kananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 dl pekaanipähkinöitä
2 dl kokonaisia vadelmia (tuore tai pakastettu)
1 rasia apteekin salmiakkia
pinnalle tomusokeria

Pilko suklaa ja voi ja sulata ne vesihauteessa. Nosta pois lämmöltä ja sekoita joukkoon sokerit ja munat. Siivilöi mukaan vehnäjauhot. Rouhi pähkinät karkeaksi ja lisää taikinaan. Lisää myös vadelmat ja salmiakki. Sekoita varovasti tasaiseksi.

Kaada tasaiseksi vuokaan ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1/2 tuntia. Tarkista kypsyys tikulla. Valmista on, kun keskiosa on vielä tahmea, mutta ei enää juokseva. Kakku hyytyy jäähtyessään. Lopputuloksen pitäisi olla sisältä vähän kostea ja tahmainen. Anna jäähtyä, leikkaa annospaloiksi ja koristele tomusokerilla.

Tämä ei ole kovinkaan vaikea tehdä, kunhan vain on tarkkana kypsyyden kanssa. Kuivaksi ei kannata mennä paistamaan, sillä sitten on tylsää.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...