Listalla oli varsin houkuttelevan kuuloisia pihvejäkin kyllä, mutta päätimme silti kokeilla burgeria. Kun nyt tätä vertailevaa burgeritutkimusta on lähdetty tekemään, niin jatketaan samalla linjalla. Burgeri esiintyi listalla nimellä Stefan's 1/2 bounder ja se sisälsi mm. rucolaa ja kurkkua. Lihana oli paikan päällä jauhettua australialaista black angusta. Siis kelpolihaa, joskin vähän kaukaa tuotuna. Parmesanranskalaiset tulivat siihen kaveriksi.
Burgeri oli varsin mehukas, vaikka se ei siltä päälle päin näyttänytkään. Pihvi oli oikeaoppisesti paistettu, eli mediumina se oli reilusti punainen sisältä. Kuka sitä läpikypsää suostuisikaan syömään vapaaehtoisesti. Soossissa oli vähän turhan paljon jotain yrttiä, jota emme kuitenkaan osanneet varmasti tunnistaa. Joka tapauksessa lievästi häiritsevä vivahde oli sama kuin Teurastamon portin Roslundilla syömässäni Rosburgerissa (Rosburger on siis erilainen riippuen syödäänkö se Teurastamon portilla vai Hietalahden hallissa). Parmesanranskalaiset olivat varsin suolaisia.
Kaiken kaikkiaan burgeri oli erinomainen. Soossi ei siis ollut ihan täysin meidän makuumme, mutta silti tämä kiilasi kyllä Suomessa syödyistä burgereista ehdottomasti kärkijoukkoon. Aidolle Hietalahden hallin Rosburgerille tämä ei pärjää, mutta päihitti kuitenkin Teurastamon portin Roslundin valmistaman samaisen burgerin. Lisäpisteet myös mainiosta palvelusta. Tarjoilija osasi suositella viinilistalta oikein maukkaan punaviinin burgerin kaveriksi.
Sen verran tykkäsimme, että tilasimme vielä jälkiruoatkin. Crème caramel ja suklaakakku passionsorbetilla oli mainiosti mitoitettu isojen pääruokien kavereiksi, eli eivät olleet liian suuria. Molemmat olivat makoisia, joskaan selvästi eivät tämän paikan bravuureja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti